Näitä kotimaisia käsin tehtyjä tuotteita voin suositella kenelle tahansa

Suomi on pullollaan hurmaavia pieniä käsityöyrityksiä, mutta valitettavasti pienyrityksen on vaikea saada tuotteitaan suuren yleisön tietoon. Ydinosaaminen voi olla upeiden tuotteiden valmistuksessa, mutta myynti ja markkinointi voi olla ”suuri tuntematon”. Koska Suomessa ei yrittämistä todellakaan ole tehty liian helpoksi (varsinkaan jos haluaa joskus lisääntyäkin), jaan mielelläni vinkkejä kivoista tuotteista.

Tässä muutamia poimintoja Suomen hienoimmista käsin valmistetuista tuotteista

Susannan työhuoneen valmistama Lempiriepu™ on suloinen bambuneuloksesta valmistettu tiskirätti. Ekologinen ja ehdottoman esteettinen tiskirätti soveltuu muuhunkin pyyhintään ja piristää arkea kauneudellaan. Käsinpainettuja kuvioita löytyy useissa väreissä.
Räsymatot. Näitä suomalaisen sisustuksen klassikoita saa niin räikeinä kuin neutraaleinakin. Kaikista ihaninta on jos voi teetättää itselleen tärkeistä tekstiileistä maton. Asiakkaan omista kuteista mattoja valmistaa esimerkiksi Loruloimi Ky.

Elvari valmistaa prikulleen karkkien näköisiä koruja fimomassasta. Pidä varasi etteivät päädy erehdyksessä suuhun!

Maitotytön JaJa-housut ovat ehkä parhaat olohousut ikinä. Alun perin odottaville äideille suunnitellut pöksyt käyvät täysin raskaanaolemattomillekin joogaan ja ihan vain yleiseen löhöilyyn.
Kaipaatko lastenvaatteita jotka ovat muutakin kuin jyrkän sukupuolitettuja hempulapinkkejä tai masentavan tummantylsiä? Kimperi valmistaa värikkäitä ja mukavia lastenvaatteita Jyväskylässä.

Jokaisella laatutietoisella kissalla pitäisi olla Vänttisen valjaat. Jos elämässäsi on kissanmentävä tyhjiö, samasta Arja´s art -yrityksestä saa myös valjastuotannon hukkapaloista tehtyjä värikkäitä poronnahkakorviksia.

Suomalainen käsityö
Jokaisen keittiön kuningattaren ihanin essu löytyy handmade by Heini -firman verkkokaupasta. Essut valmistetaan painoseulaa myöten Suomessa!

Jos kaipaat ehdottoman kestäviä huonekaluja, käänny Puustikin puoleen. Viikinki-sarja on niin äijää, että se saa Jouni Hynysen näyttämään pikkutytöltä.

Vaikka harvempi enää lypsää, lypsyjakkaraa tarvitsee aina. Joka kodin tarpeellinen Lyyti-väriläiskä on Hienopuuseppä Jari Karppisen käsialaa.

Yllättävä ruoka listalle

Tiesitkö, että suomalainen pizza on voittanut maailman parhaan pizzan arvosanan? KotiPizzan “Berlusconi” voitti tämän kunniakkaan arvosanan muutama vuosi takaperin, siinä siis yksi ehdoton käsillä tehty asia, jota ulkomaisille tutuille voi ja kannattaa tutustuttaa! Vaikka moni ei varmaan ajattelisi Suomen olevan se ensimmäinen pizzamaa, me kyllä tiedämme mistä pidämme!

Äänestä lompakollasi

Kun näet jossain ihanan käsityötuotteen myytävänä, osta se. Käsityöläisen leipä ei ole mitenkään leveä, ja jokainen ostos häneltä mahdollistaa yhden henkilön unelmatyötä. Päivittäinen joku pienyrittäjä laittaa lapun luukulle, koska haaveet eivät elättäneet.

Aivan liian usein kuulee myös markkinoilla jonkun toteavan ”Hirveän kallis! eihän tuon materiaalit maksa juuri mitään!” Älä ole aasiakas joka möläyttää tuommoista. Ensinnäkin, et ole ostamassa materiaaleja, vaan työmäärää. Maksat myös ns. tuottamattoman työn, kirjanpidon, markkinoinnin, tilavuokraa yms. Maksat kaikesta siitä taidosta ja luovuudesta, jonka käsityöläinen on vuosien varrella kartuttanut. Toisekseen, vähättelet käsityöläisen työn arvoa. Miltä sinusta tuntuisi jos joku sanoisi työsi äärellä että et todellakaan ole tuntipalkkasi arvoinen?! Varmaan aika pahalta.

Suomalainen työ

Olempa kuullut markkinoilla jonkun toteavan myös ”ompa kiva idea, miten olet tämän tehnyt? Minä teen kotona samanlaisen”. No periaatteessa ihan kiva, mutta tympii jos rupeat tehtailemaan niitä koko suvulle. Käsityöläinen on voinut nähdä tuntikausia vaivaa keksiäkseen tuotteeseensa jonkun jipon, mitä luulet haluaako hän jakaa niksinsä ensimmäiselle vastaantulijalle?

Kehujen kuuleminen on toki mukavaa, mutta jos pidät näkemästäsi, osoita se mieluummin kaivamalla lompakko esiin. Kissa kiitoksella elää, käsityöläinen ei. Suosi käsityöläisiä ainakin lahjaostoksilla.

Arvosta erityisesti niitä, jotka oikeasti yrittävät tienata elantonsa kaikkien byrokratioiden ja verottajan sääntöjen mukaan. Tuolla kulkee vaikka minkälaista sukankutojaa, jotka kuvittelevat ettei käsitöiden myymisestä tarvitse maksaa veroja (väärin!).

Nämä puuhastelijat syövät ammattilaisten leipää. Kun harrastelijoilta saa halpoja villasukkia, kuka on valmis maksamaan perussukista ammattilaisen hinnan kun siihen sisältyy reilu tuntipalkka? Onneksi ammattitaitoiset käsityöläiset panostavat tuotteidensa laatuun. Jos kukkarosi ei juuri nyt repiä ostoksiin asti, pidä valmistajat mielessä ja palaa seuraavan palkkapäivän aikaan asiaan. Odotellessa voit levittää käsityöläisten ilosanomaa rahakkaammille ystävillesi 😉

Näillä aloilla Suomen käsityöläiset ovat maailman huippuja

Suomesta löytyy monen alan käsityöläisosaajia. Suomesta tulee muun muassa useita tunnettuja kelloseppiä, puuseppiä ja soitinrakentajia. Kaikista soittimista eniten Suomessa on rakennettu urkuja, viuluja, harmonikkoja ja puupuhaltimia.

Suomessa vaikutti myös useita kirkonrakentajia erityisesti 1600-luvulla.  Kaarinan Ravattulasta löytyi 1100-luvulta peräisin olevat kirkkorakennuksen jäännökset vuonna 2013. Suomen vanhimmat säilyneet rakennukset ovat Ahvenanmaan kirkkoja 1200-luvun lopulta. Muun muassa myös Turun tuomiokirkko on peräisin tuolta ajalta. Suurimmassa osassa Suomea kivikirkkoja alettiin rakentaa pääasiassa 1400-luvun alussa.

Paulig on suomalainen kahvi

Maamme käsityöperinteeseen kuuluu myös vahvasti kultaseppäperinne, maalarimestarit ja taidekäsityöläiset sekä veneenrakentajat. Nämä ovat niitä tyyppejä joita kahvibrändi Paulig on käyttänyt paljon mainoksissaan. Kahvin juonnista saa annettua trendikkään kuvan, kun mainoksessa jokin luovan alan ihminen, artisti tai käsityöläinen kertoo, kuinka inspiraatio syntyy kahvista, ja kuinka tuo kansamme runsaasti nauttima piriste auttaa jaksamaan. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon Pauligin tuotteiden myynti on noussut kyseisten mainosten esittämisen jälkeen. Liekö mainokset pyörivät vieläkin televisiossa.

Yksi tunnetuista suomalaisista maalarimestareista on turkulainen Samuel Koskinen, jonka tekemiä koristemaalauksia löytyy ympäri Suomea muun muassa Turusta Turun VPK:n talolta ja Säästöpankin talosta, Helsingistä Kansallisarkistosta ja Säätytalosta sekä Tampereen raatihuoneelta. Hän on työskennellyt myös muun muassa Tukholmassa, Pariisissa, Wienissä ja Berliinissä.

Puhumattakaan suomalaisesta vaatesuunnittelusta: perinteisten juhlamekkojen sijaan viime vuosina maailmaa on valloittanut puoliksi kreikkalaisen Irene Kostaksen perustama ONAR, jonka karvaa ja kirkkaita värejä yhdistäviä luomuksia kantavat jopa amerikkalaisjulkkikset kuten Miley Cyrus. Onar tarkoittaa antiikin kreikaksi unelmaa. Oiva nimi vaatemerkille, jonka perustaminen on varmastikin täyttänyt suunnittelijan unelman.

Vaatebisneksessä vanhana uranuurtajana muistetaan varmasti Paola Suhonen, joka perusti vaatemerkki IVANA Helsingin vuonna 1998 siskonsa Pirjo Suhosen kanssa. Nykyisin Suhonen tunnetaan vaatesuunnittelijana, taiteilijana, muotoilijana, yrittäjänä ja elokuvantekijänä. Suhonen on tehnyt yhteistyötä muun muassa Coca Colan, Nanson, Aarikan, Alkon, Luhdan, Itellan, Pirkan, Seppälän, Vitaliksen, Valion ja Googlen kanssa. Keväällä 2002 Suhosen suunnittelemaa ylioppilaspipoa myytiin 600 kappaletta.

Ei sovi unohtaa myöskään kenkäsuunnittelija Minna Parikkaa, jonka upeita luomuksia myydään ympäri maailman. Minna Parikka Universum avasi ovensa marraskuussa 2012 Helsingin sydämessä Aleksanterinkadulla. Omalaatuisen designin lisäksi Minna Parikka -kenkien korkea laatu on merkille
tunnusomaista.

Minna Parikan kengät ovat maailmalla suosittuja

Käsin viimeistellyt kengät valmistetaan Espanjassa laadukkaimmista materiaaleista. Kengissä käytetään hienoimpia italialaisia ja espanjalaisia nahkoja. Kaikki kenkien komponentit pohjasta nauhoihin tulevat tasokkailta eurooppalaisilta valmistajilta.

Suomalainen käsityö on ollut aina tunnettu korkeasta laadustaan. On hienoa, että maailmalla menestyneimmät suomalaiset suunnittelijat ovat naisia. Suomalainen suunnittelu on ollut kuitenkin yleensä aika pelkistettyä ja vaatimatonta. Tässä rajoja rikkovat ainakin Irene Kostas Onarillaan sekä Minna Parikan prameat kengät. Ivana Helsingin kuositkin yhdistävät paljon värejä ja rohkeita leikkauksia.

Perinteisestihän suomalaisessa sisustuksessakin näkyy yleensä vaatimattomuus samalla tavalla kuin muissa Pohjoismaissa: sisustuksessa saatetaan käyttää vain mustaa ja valkoista, korkeintaan siihen lisätään harmaata tai harmaan eri sävyjä.

Käsityötä Suomessa

Toisaalta suomalaista käsityötä löytyy myös erityisesti Helsingin kantakaupungin hienommilta asuinalueilta kuten esimerkiksi Eirasta. Puhuttaessa suomalaisesta arkkitehtuurista ensimmäisenä mieleen tulee Alvar Aalto, joka on yksi tunnetuimmista suomalaisista. Hän loi merkittävän kansainvälisen uran arkkitehtina ja muotoilijana ja häntä pidetään usein yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä arkkitehdeistä.

Finlandia-talo suunniteltiin sekä konsertti- että kongressitaloksi. Nimi kuvastaa rakennukseen ladattua merkitystä. Aalto näki rakennuksen, samoin kuin koko Töölönlahden keskustasuunnitelman, itsenäisen Suomen symbolina – erotuksena Senaatintorista, joka viittasi kokonaan toiseen aikakauteen Suomesta Venäjän autonomisena osana.

Finlandia-talo on oiva esimerkki yksinkertaisesti ja vaatimattoman näköisestäkin arkkitehtuurista. Oman säväyksen sille kuitenkin tuovat talon seinille pimeällä heijastettavat valot.

Millaista käsityöläisen arki on vuonna 2016?

Käsityöläisten arki on vuonna 2016 aika rauhaisaa. Työnteossa on korostunut entisestään korkea laatu, sillä ostajat panostavat siihen entistä enemmän kaikessa nykypäivänä. Tilaukset joita tulee, voivat olla suurempia kuin ennen vanhaan ja niitä työstetään pitkään ja hartaasti.

Jotta käsityöläinen varmistaa toimeentulonsa, on hyvä, jos esimerkiksi soitinrakentaja osaa rakentaa ja kunnostaa niin pianoja, viuluja, harmonikkoja kuin puhallinsoittimia. Enää ei pärjää, jos tekee pelkästään vain urkuja. Sitä paitsi urkujen kulta-aika on jo kaukana takana.
Kirkonrakentaja on vanha ammatti

Myös entisaikojen yleinen käsityöläisammatti, kirkonrakentaja, ei työllisty juurikaan enää. Hän saattaa saada joitain kunnostustyötilauksia, mutta uusia kirkkoja ei enää rakenneta. Pikemminkin niitä poltetaan tihutöinä, jolloin tietysti kirkonrakentajaa saattaa lykästää.

Perinteisille veneenrakentajille ei riitä hommaa yhtä paljon kuin ennen, sillä suurimmalla osalla kesämökeistä on jo omat soutuveneensä. Niitä on myös helppo ostaa vaikkapa Torilta, jossa ihmiset myyvät vanhoja huonekaluja ja tarvikkeita joka lähtöön.

Kuitenkin veneenrakentajille on olemassa ihan oma koulutuksensa: ammattiin voi opiskella kaksi vuotta kestävässä koulutuksessa ammattiopistossa sekä ainakin kristillisessä opistossa. Eiköhän koulutuskin olisi lakkautettu, jollei siihen osallistuisi kukaan. Toivottavasti veneenrakentajat ottavat kuitenkin etukäteen selvää työllistymismahdollisuuksistaan, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Perinteiset ammatitMaalarimestareita taas tarvitaan aina. Toisaalta ihmiset tekevät mielellään entistä enemmän itse rakennus- ja kunnostushommia niin kotona kuin kesämökillä, sillä sillä tavalla säästää sievoisen summan. Myöskään puurakenteiset talot eivät ole nykyaikana enää niin yleisiä, sillä suuri osa ihmisistä asuu kerrostaloissa taajamissa. Monen suomalaisen unelma on kuitenkin edelleen punainen tupa ja perunamaa, joten tuskin maalaritkaan aivan työttömiksi jäävät.

Rakennustyömailla toimivilla tuntuu menevän muutenkin tällä hetkellä ihan kivasti. Kun lamavuodet ollaan taas saatu selätettyä ja joka kadunkulmaan tuntuu nousevan uusia kerrostaloja ja omakotitaloalueet laajenevat npoeammin kuin kulovalkea kuivassa heinikossa. Tähän kun lisätään vielä vanhempien talojen kattoremontit, etenkin Lahden ja muun Etelä-Suomen alueella, jossa tämä on nyt erittäin ajankohtaista, tuntuu rakentajilla olevan ennemmin kissanpäivät kuin loputon stressi!

Kultasepänliikkeet menestyvät ainakin keskinkertaisesti, sillä heidän tarjoamansa tuotteet ovat aina takuuvarmoja kaste-, syntymäpäivä-, rippi-, ylioppilas ja häälahjoja. Paljon kultasepänliikkeitä työllistävät myös kihla- ja hääparit, jotka käyvät noutamassa heiltä arvokkaat kultasormukset.

Perinteiset kellosepät sen sijaan ovat häviävä luonnonvara, sillä ihmiset ostavat entisaikoja vähemmän kelloja. Onhan jokaisella taskussaan nykyään vähintään yksi älypuhelin. Toisaalta Rolex on merkki vauraudesta, ja sen muille osoittaminen kuuluu olennaisena osana monien rikkaiden egoon. Suotakoon heille se.

Perinteinen taulutaide on taas sellainen asia, että se on aina pop. Vaikka suomalaiset sisustavatkin hillitysti, muutama näyttävämpi taulu pitää seinällä on. Monesti tauluja saadaan myös omilta vanhemmilta ja mummolasta. Köyhät opiskelijat eivät ainakaan raaski sijoittaa tauluihin. Luulen, että Suomesta ei kuitenkaan löydy paljoakaan todellisia taiteen ystäviä. Suomalaiset eivät ymmärrä, miten joku on valmis maksamaan kymmeniä jollei satoja tuhansia euroja taiteesta. Me, katajainen kansa. Onneksi on olemassa taidelainaamoja, joista voi vuokrata mieleisensä taulun ja maksaa sen sitten vaikka erissä pois, jos tauluun mieltyykin.

Suomesta löytyy myös muunlaista kädentaitoa. Joulumyyjäisissä ja muissa vastaavissa tapahtumissa näkee usein vaikka minkälaista tilpehööriä kaupittelevia ihmisiä, usein naisia. On villasukkia, nuttuja, villapaitoja ja vaikka mitä. Yleisimpänä värinä tietysti punainen.
Kultasepän työ

Ihan oma lukunsa suomalaisissa kädentaitajissa ovat suunnittelijat. Täytyy mainita esimerkkinä usein linnan juhlissa puvuillaan ihastuttanut alun perin oululainen Mert Otsamo, joka bongahti kansan tietoisuuteen Muodin huipulle -ohjelmasta jo vuonna 2009. Tosin suunnittelijat eivät itse valmista mallistojaan, mutta alkuperäisen tuotteen kaava on kuitenkin lähtöisen heidän käsistään.

Materialismin aikakausi on hiipumassa. Suomalaiset arvostavat nykyään enemmän palveluja ja eritoten hyvinvointipalveluja. Käsityöläiset eivät kuitenkaan edusta materialismia, sillä heidän tuotteensa eivät ole usein massatavaraa.

Ihmiset arvostavat entistä enemmän perinteitä, joten vaikka käsityöläisen tarjoama palvelu olisi kallis, ollaan siitä usein valmiita maksamaan, sillä sillä tavalla voi tukea perinteistä suomalaista työtä ja tietää saavansa taattua laatua mittatilaustyönä.

Onko ihmisten arvostusta käsin tehtyjä tuotteita kohtaan laskenut?

Ihmisten arvostus materiaa kohtaan ylipäätään on laskenut.
Ne, jotka edelleen arvostavat materiaa, arvostavat enemmän mittatilaustyönä ostamiaan tai saamiaan harvinaisia ja siksi arvokkaita tuotteita. On aivan eri asia kantaa yllään jonkun kuulun suunnittelijan arvokasta luomusta kuin kympillä Hennes & Mauritzilta ostamaansa neuletta, joka rispaantuu heti ensimmäisessä pesussa ja jollainen on joka lissulla.

Globaali vaateteollisuus

Sellaiset ihmiset, joille myös tuotteidensa eettisyys on tärkeää, eivät edes osta kuteitaan puodeista, jotka hankkivat vaatteensa lapsityövoimaa ja muuten työntekijöiden oikeuksia polkevista tehtaista Banglandeshin tyyppisistä maista. Tai esimerkiksi vauvoillensa unipesää samojen ketjujen lastenosastolta. Pahaa tekee, kun katsoo aihetta koskevan dokumentin. Kaikkia ihmisiä ei vaan kiinnosta, vaan oma napa on tärkein.

Se, että kaapista löytyy mahdollisimman monta vaatepartta, että voisi näyttää muiden ihmisten silmissä hyväksyttävältä. Ja olisihan se kamalaa, jos muut puhuisivat, että ”sillä on aina sama paita päällä”. Tämä oli sarkasmia, jos joku ei ymmärtänyt.

Tuotteiden ei välttämättä tarvitse olla arvokkaitakaan; tärkeintä on tunnearvo. Jos rakkaaltaan saa erityisenä päivänä lähes minkä tahansa ajatuksella ostetun esineen, arvostaa sitä helposti paljon enemmän kuin vaikka monen sadan euron arvoista laukkua tai mekkoa. Toki tämä on ihmisestä kiinni.

Ylipäänsä ihmiset, jotka kuvittelevat saavansa onnea materiaalisista asioista, elävät harhaluulossa. On helppoa olla hetken onnellinen ostamastaan vaateriuvusta tai muusta vastaavasta.

Ekologisia vaatteita vauvalle

Ostoksen aiheuttama riemu hiipii kuitenkin nopeasti ja jäljelle jää sama päänsisäinen tyhjyys, jota ostoksilla yritetään täyttää. Parempi olisi yrittää tehdä itsensä muilla keinoin onnelliseksi. Toki hieno asunto, auto ja lomaosake tuovat omalta osaltaan onnea, mutta kärjistetysti voisi sanoa, että eniten ihmiset arvostavat hyvinvointia ja kokemuksia.

Hyvinvointia taas lisää se, mitä enemmän saa tuntea onnellisia tunteita, mitä enemmän on rakkautta ja rakkaita ihmisiä elämässä ja mitä terveempi on. Myös vauraus tuo onnellisuutta, sillä se mahdollistaa monia asioita elämässä, joista köyhä voi vain haaveilla. Näillä asioilla tarkoitan kyllä, myös materialistisia asioita, mutta enemmänkin nimenomaan kokemuksia.

Kannattaa miettiä esimerkiksi ennen kuin ostaa jäätävän kalliin urheiluauton, riittäisikö sittekin vain kokemus, miltä tuntuu ajaa sellaisella tai istua sen kyydissä. Sama pätee omaan asuntoon. Suomalaisilla on hirveä vimma omistaa asunto, vaikka vuokralla asuminen olisikin taloudellisesti paljon kannattavampaa.

Monille se kuitenkin arvoa, että esimerkiksi kodin kalusteet ovat laadukasta käsityötä alusta loppuun toisin kuin esimerkiksi Ikean kalusteet. Edullisuutta arvostavat taas hurauttavat ensimmäisenä Ikeaan ja haalivat sieltä kerralla kaiken mahdollisen euron lihapullista lähtien. Täytyyhän sitä ostaa, kun halvalla saa. Sitten kalusteita kyhätään kotona tuskan hiki otsalla, kun kokoamisohjeet eivät olekaan niin yksinkertaiset.
Osta vain eettisesti oikein tehtyjä vaatteita

Monesti kuitenkin kuulee, että joku mainitsee ylpeydellä, jos jokin hänen esineensä on käsintehty. Yleensä kuulijat yhtyvät ihailukuoroon. Tähän nojaten voidaan siis sanoa, että käsin tehtyjen tuotteiden arvostus ei ole ainakaan romahtanut.

Jo Maslowin tarvehierarkian mukaan meillä on yhteenkuuluvuuden tunteen lisäksi tarve olla ainutlaatuisia. Käsin tehtyjen tuotteiden omistaminen ainakin erottaa meidät muista kanssakulkijoista: on paljon siistimpää omistaa vaatekaappi, jollaisia on vain yksi maailmassa kuin Ikean suosituin kaappi, jollaisia löytyy joka toisesta taloudesta. Kaapillaan voi sitten ylpeillä naapurille, että ”teilläpä ei ole tällaista”. Näin voi ainakin vähän tasoittaa kateuden aiheuttamaa kuilua, mikä kaikki naapurilla on hienompaa. Auto nyt ainakin ja sehän on monelle suomalaiselle vaikea pala.

Mittatilauksena tehty pukuJospa kaikki keskittyisivät ennemmin vain omaan napaansa, niin kaikilla olisi mukavampaa. Toivon kuitenkin, että ihmiset haluaisivat vaalia vanhoja perinteitä ja tukea vanhoissa käsityöläisammateissa toimivia, jotta kulttuuriperintömme ei hiipuisi pois.

Tästä aiheesta lisää englannin kielisellä videolla “My Green clothing“.

Ketä ovat modernit käsityöläiset?

Suomessa tehdyt käsityöt

Nykyaikaina tulee joskus ajatelleeksi, että perinteiset käsityöläisammatit ovat kuolleet pois. Ne ovat kuitenkin edelleen keskuudessamme, olomuotoaan osittain muuttaneina. Tässä artikkelissa esitellään joitakin Suomessa luovia ja vaikuttavia modernin ajan käsityöläisiä. Inspiroivia lukuhetkiä!

Bittinikkarit ja koodikeijot

Ohjelmistopuolella toimivat ihmiset ovat nykyaikaisen käsityöläisen perikuva! He työskentelevät kirjaimellisesti käsillään, mutta lopputulos on aivan erilaista kuin perinteisillä käsityöläisillä. Joku saattaa nopeuttaa webhotellia, jonkun sormista syntyy uusi Angry Birds ja jollain saattaa olla agendalla keksiä uusi viestintämaailman muuttava sovellus! Yhteistä heillä on työkalut ja kenties työskentelytavat, mutta lopputulokset eroavat toinen toisestaan enemmän!

Parisuhteita pelastavat kaiuttimet

Upload Audion visiona on luoda kaiuttimia, joissa yhdistyvät hyvä ääni ja kaunis ulkomuoto, eli toisin sanoen he haluavat tehdä esineitä, jotka ovat sekä funktionaalisia että esteettisiä. Monesti ääneltään hyvät kaiuttimet, jotka kuitenkin sopivat asuntoon tuntuvat olevan kiven alla. Yritystä pyörittävät Tuukka Kingelin ja Lassi Laitinen kuulivat, että varsinkin pariskunnilla on ongelmia löytää kaiuttimia jotka ovat “sekä saundiltaan että visuaalisesti tyydyttäviä”. Niinpä he lähtivät tekemään niitä itse.

Uuden polven sepät ja suutarit

Sepän ammatti kuuluu niihin aloihin, jotka ovat melkein kuolleet pois. Nyt on kuitenkin ilmestynyt uusi seppien sukupolvi, joka on hakeutunut vanhojen mestareiden oppiin ja joka jatkaa perinteitä nykyajan maailmassa. Heihin kuuluu taontakisojen mestarisarjan hallitseva Suomenmestari Sami Ryhänen, joka on ottanut oppinsa vanhamestari Juhani Krappelta. Ryhänen on töissä Onnellisen sepän pajassa, missä hän valmistaa tilaustöitä ihmisten tarpeisiin, esimerkiksi runsaalla luovuudella maustetun kuusimetrisen portin, joka on nyt eräässä saaressa keskellä merta.
Itsetehty on aina parempi

Suutari Juho Erving ei alunperin suunnitellut perustavansa kivijalkaliikettä, mutta päätyi sellaiseen kuitenkin. Hän tutustui suutarin ammattiin korjauttaessaan omia kenkiään. Kun Ervingille tarjoutui siviilipalveluksen jälkeen tilaisuus päästä oppimaan suutarin ammatti, hän tarttui siihen. Kymmenen vuotta kokemusta kerättyään hän kuuli vapautuvasta kivijalkaliikkeestä. Vaikka hän oli päättänyt olla laittamatta sellaista pystyyn, hän kävi katsomassa sitä ja muutti mielensä.

Nyt hän palvelee Töölössä omassa kivijalkaliikkeessään. Töitä on ollut alusta asti, vaikka hän luulikin, että aluksi olisi hiljaista. Erving on Suomen ainoa virallinen Red Wings -kenkien korjaaja ja muutkin vaativat työt onnistuvat häneltä. Suomessakin on viime aikoina panostettu enemmän kenkiin, joten suutarilla riittää kysyntää. Hyvät kengät voivatkin kestää vuosikymmeniä – huonot taas voi joutua ostamaan uudestaan vuoden-parin välein.

Hattuja ja kankaiden kierrätystä

Costo perustettiin vuonna 2006, monien vaiheiden jälkeen. Yritys perustettiin, “kun haluttiin tehdä jotain omaa”. Hattuja lähdettiin valmistamaan hiilikellarissa, mistä yritys on ponnahtanut kivijalkamyymälän kautta maailman tekstiiliteollisuuteen. Coston jälkeen yrityksen perustajien uusi idea on Pure Waste Textiles -hanke. Tarkoituksena on kierrättää kangasta sen sijaan, että tuotettaisiin uutta. Näin säästettäisiin ympäristöä, sillä yhden uuden puuvillaisen t-paidan tuottaimseen kuluu niinkin paljon kuin 2700 litraa puhdasta vettä.

Hyviä vinkkejä omien käsitöiden tekemiseen saat mm. kodin kuvalehdestä. 

Turkulaista keramiikkaa

Terraviiva on vuonna 2006 perustettu turkulainen yritys. Perustajan, keraamikko Minna Komulaisen lisäksi yritys työllistää tällä hetkellä kaksi osa-aikaista työntekijää. Paikalliset kahvilat ja ravintolat ovat innostuneet käyttämään Terraviivan astioita, joten töitä tehdään myös astiapuolella, vaikka yrityksen pääpaino olikin alunperin erilaisissa laatoissa. Kaikki työt valmistetaan täysin käsityönä. Valikoima on suuri, joten kaikki keramiikasta pitävät varmasti löytävät jotakin omaan makuun sopivaa eri laattasarjoista.

Valaisimia pahvista

Pahvin käyttäminen valaisimen materiaalina oli oikeastaan osittain vahingosta lähtenyt idea, kuten monet hienot keksinnöt. Pahvi on myös ekologinen valinta. Pahvisia valaisimia tekee suunnittelutoimisto & Bros, jossa työskentelevät mm. Tero Kuitunen ja Antti-Jussi Silvennoinen. Idea valaisinmateriaalivalintaan tuli, kun Aalto-yliopistossa tehtiin malleja pahvista ja sittemmin Silvennoinen teki aiheesta gradun. Niin syntyi Compleated-valaisin.

Valaisinten lisäksi suunnittelijat tekevät muutakin luovaa työtä aina, kun ehtivät. He ovat esimerkiksi tehneet One-Off-taideprojektin, jossa he ovat päässeet tematisoimaan ajankohtaisia asioita, kuten luonnonvarojen hupenemista, lihansyöntiä, yhteiskunnan turvaverkkoa tai maailmanrauhaa.

Mielenkiintoinen paikka vierailla:

http://www.craftmuseum.fi

Millaisia korjauksia vaatteisiin on helppo ja järkevä tehdä itse?

Tee se itse

Onko raha tiukassa, haluatko säästää ympäristöä, olla kannattamatta halpavaatteiden valmistusta lapsityövoimalla ja työntekijöiden terveydestä vähääkään välittämättä tai muuten vain askarrella? Vanhojen vaatteiden korjaaminen kannattaa aina, varsinkin, jos vaate on muuten tehty hyvästä ja kestävästä materiaalista. Kaikki vaatteet aina äitien imetysliiveistä teini-ikäisen pojan kauluspaitaan ovat kuitenkin korjattavissa, jos esimerkiksi reikä ei ole liian suuri. Olen koonnut tähän artikkeliin keinoja, joilla saat pelastettua lempivaatteesi. Anna vaatteillesi uusi elämä!

Tsekkaa myös nää sivut: http://www.taito.fi

Tarvikkeet

Voidaksesi aloittaa tarvitset luonnollisesti ompelutarvikkeita. Jos et omista ompelukonetta tai et halua investoida siihen pienten korjausten takia, ei hätää! Korjaukset voi tehdä myös käsin ompelemalla. Tässä siis lista tarvikkeista:

– Lanka: Valitse lanka kankaan vahvuuden ja kuitusisällön mukaan. Laadun tunnistaa siitä, että lanka on sileä eikä katkea helposti. Hyvän langan väri ja koostumus ovat tasaisia. Huonolla langalla ommeltaessa saumoista tulee heikkoja ja ne voivat hajota jopa pesukoneessa. Langat eivät kestä ikuisesti, vaan vanhoilla langoilla on taipumusta hapertua. Käytä siis vanhimmat langat ensin. Langan murtolujuuden voi testata vetämällä langasta. Jos se murtuu, se on liian vanhaa käytettäväksi.

– Napit ja kiinnitykset: Kaksi- tai nelireikäiset napit ovat yleisimpiä, mutta muuntyyppisiäkin käytetään, esimerkiksi varrellisia. Varrellisessa napissa on – kuten nimikin kertoo – varsi, josta se kiinnitetään langalla vaatteeseen. Kiinnityksiä on myös erilaisia: on puisia nappuloita, joita käytetään lenkkikiinnityksinä. Muita kiinnityksiä ovat agraffit eli nyörikiinnitykset, tarranauhat, hakaset sekä nepparit ja painonapit.

Ompeleminen

– Vetoketjut: Vetoketjun värin tulisi olla joko kankaan värinen tai hieman tummempi, jotta siihen ei kiinnittyisi liikaa huomiota. Kirjavan kankaan kohdalla voi valita värin ompelulangan värin mukaan. Vetoketjuja valmistetaan eri materiaaleista – joko metallista, muovista tai muusta synteettisestä materiaalista. Eri vetoketjut sopivat eri tarkoituksiin.

Muoviset vetoketjut ovat kevyitä eivätkä ruostu, mutta ne eivät ole niin kestäviä kuin metalliset. Metallinen vetoketju on muovista kestävämpi ja soveltuu esimerkiksi urheiluvaatteisiin tai hameisiin, eli kohteisiin, joissa vaaditaan kestävyyttä. Sen heikkous on kuitenkin ruoste. Metallinen vetoketju voi ruostua, mikäli se altistuu usein kosteudelle. Messinkinen vetoketju sopii esimerkiksi farkkuihin tai muihin, paksuista kankaista valmistettuihin vaatteisiin. Messinkinen vetoketju vaatii kuitenkin taakseen taustakankaan, jottei se hapettuessaan värjää alusvaatteita tai ihoa vihertäväksi.

– Nauhat: Nauhojakin on erilaisia eri tarkoituksiin. Esimerkiksi koristeluun käytetään vinonauhaa, polvekenauhaa tai terenauhaa. Kuminauhoja käytetään vyötäröllä, ranteessa tai pääntiessä. Kankaasta valmistetut nauhat tulisi pestä ennen kiinni ompelemista, jotta ne eivät kutistu myöhemmin lisää ja siten rypistä vaatetta.

Kuinka kiinnität napin

Käsin ompelu

Leikkaa langasta n. 50 cm:n pätkä ja pujota se neulansilmästä: leikkaa langan pää hieman viistoon, niin saat sen neulansilmästä läpi. Neulaa pidellään etusormen ja peukalon välissä, pitelykorkeus riippuu sormien paksuudesta.

Napin ompelu

Laitettuasi langan neulaan tee sen päähän solmu. Asetettuasi napin haluamaasi kohtaan ompele lanka kankaaseen pistolla napin alta. Vie lanka alas kankaaseen ja sen läpi napin reiän läpi, toista 4–6 kertaa. Päättele lanka.

Löystynyt kuminauha

Poista vanha kuminauha kujasta. Mittaa ja leikkaa sopivan mittainen pätkä (uutta) kuminauhaa ja pujota se kujaan käyttäen hakaneulaa apuna. Ompele kuminauhan päät yhteen ja ompele kuminauhakuja kiinni.

Käsityöt

Nepparin kiinnitys

Neppari kiinnitetään n. 3–6 mm:n päähän vaatteen reunasta ja ommellaan kiinni yksinkertaisella langalla. Ompeleet tulevat kuitenkin vain nurjalle puolelle.

Paikkaaminen

Paikaksi valitaan yleensä paikattavaan vaatteeseen mahdollisimman hyvin sopivaa kangasta. Uudesta kankaasta tehtyä paikkaa liotetaan kuumassa vedessä ennen kiinni ompelua. Ompelu aloitetaan paikan kulmasta siten, että alku- ja loppupistot yhtyvät. Langat katkaistaan siten, että päät on helppo solmia yhteen kankaan nurjalle puolelle.

Vaatteiden korjauksen lisäksi kannattaa myös käyttää vanhoja kankaita tai vanhojen vaatteiden kankaita uusiksi. Voit myös muuttaa vaatteita omaan kokoosi sopiviksi.

Kodin kuvalehdestä löydät myös lukuisia DIY-vinkkejä:
http://www.kotivinkki.fi/kasityot

Näitä perinteisiä tuotteita harvemmin näkee nykypäivänä

Muistatko omasta lapsuudestasi jotakin, mitä olet jäänyt kaipaamaan kaupan hyllystä? Tai kiinnostaako ihan muuten vaan, mitä kaikkea on ajan mittaan karsiutunut pois saatavilla olevasta tuotevalikoimasta? Siinä tapauksessa tämä artikkeli varmasti siältää kannaltasi mielenkiintoista nippelitietoa! Viihdyttäviä lukuhetkiä!

Verilättyjauhe

Retroa

Verilätyt olivat ennen suosittu ruokalaji. Nykypäivänä monet kenties vierastavat verta, joka saattaa tuoda mieleen vamppyyrit Bram Stokerin Draculasta Edwardiin. Veri kuitenkin kuuluu asiaan, jos teurastetusta eläimestä halutaan käyttää kaikki mahdollinen sen sijaan, että heitetään arvokkaita resursseja hukkaan. Joka tapauksessa veriletut eivät ilmeisesti ole yhtä suosittuja kuin ennen ja niinpä yksi kaupoista kadonnut tuote on verilättujauhe, jota osa väestöstä on silti jäänyt kaipaamaan. Verilettuja voi toisaalta edelleen valmistaa itse, jos löytää verta kaupan kylmäaltaasta tai kauppahallista.

Keltaiset bulgarian jogurtit

Valion bulgarian jogurtista oli olemassa jonkin aikaa myös sitruunalla sekä hunajalla maustetut versiot. Nämä ovat sittemmin kuitenkin poistuneet valikoimasta joidenkin kuluttajien harmiksi. Eräs kommentoija jopa kirjoitti, että voisivat ilmoittaa tuotteen poistumisesta, jotta tietäisi, milloin olisi kannattavaa hamstrata. Onneksi hunajan- ja sitruunanmakuinen jogurtti on kuitenkin helppo valmistaa kotioloissa: lisää vaan hunajaa tai sitruunaa (tai miksei molempia?) tavalliseen bulgarian jogurttiin ja voilà – maustettu jogurtti on syntynyt! Veikkaan, että tulos maistuu jopa paremmalle, kuin kaupan versio.

Valion tuotteet

Brandy Long Drink

Tämä juoma päätyi listalleni, vaikka sen valmistus onkin aloitettu uudestaan vuonna 2009. Syynä tähän on toisaalta se, että se oli kauan poissa markkinoilta, sekä se, ettei nykyistä (Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan valmistamaa) Brandy Long Drinkiä valmisteta alkuperäisen reseptin mukaan. Alkuperäinen resepti on nimittäin edelleen Hartwallin hallussa.

Brandy Long Drink oli toinen Helsingin olympialaisia varten vuonna 1952 valmistettu kotimainen long drink -juoma – toinen lonkero oli Gin Long Drink. Brandy Long Drink valmistetaan jaloviinasta ja pommacista. Lonkeroiden suuren suosion myötä niiden myyntiä laajennettiin ympärivuotiseksi ja koko Suomen kattavaksi, vaikka niiden oli alunperin tarkoitus olla saatavilla vain Helsingin olympialaisten aikana.

Tanskan kuninkaan rintapastillit

Moni muistelee lapsuutensa karkkimuistojen joukossa Hellas Oy:n valmistamia Tanskan kuninkaan rintapastilleja, jotka olivat “jännittäviä”. Niitä myytiin askeissa, joissa oli kruunun sekä tanskan lipun kuva. Valitettavasti askeja näkyy nykyään lähinnä museoissa.

Afri-Cola ja First Choice Cola

Coca-cola

First Choice Colalla olivat ainakin mainonta ja markkinointi hallussa: voi vain kuvitella, mitkä myyntiluvut heillä täytyi olla sloganilla “Jano kuin talkkarilla”. Afri-Cola on Wikipedian mukaan saksalaisvalmisteinen kolajuoma, joka on vielä olemassa, mutta jota myytiin Suomessa vain 1960–70 sekä 1990-luvuilla. Kummankin juoman katoamiseen suomalaisilta markkinoilta lienee vaikuttanut kova kilpailu erään globaalin yhtiön kanssa.

“Älä ole apea, ota Ranskan Rapea”

Joskus 70–80-luvuilla Taffel valmisti Ranskan Rapea -sipsejä tai maissiperunapuikkoja, jotka ovat jääneet joidenkin mieliin, kenties mieleenpainuvan mainoslaulun ansiosta, jonka kuulemma lauloi Erkki Liikanen. Sen kuultuaan ei varmaankaan voi enää olla apea.

Vauvanpesä

Aiemmin varsinkin kehdot ja kapalot olivat varsin suosittuja lapsiperheiden keskuudessa. Yksi varsin perinteinen väline, pehmeä vauvan unipesä, on kuitenkin unohtunut mielestäni heman viime vuosina. Josko tämän nousun näkisi taas tulevaisuudessa.

Irto- ja pussimaito

vanhoja tuotteita

Nuoret, huomio! Maitoa ei ole aina myyty tetrapak-pakkauksissa, vaan aikoinaan myös pusseissa tai irtotavarana. Suomessa pussimaitoa ei ole enää saatavilla, vaikka joissain muissa maissa sitä vielä on kaupoissa.

Rymd-mehu

Tämä tuote kuulostaa erittäin “luonnolliselta” – nuorempi sukupolvi, joka ei ole Rymd-mehun kanssa ollut tekemisissä, voi vain arvailla minkälainen kokemus se olikaan. Erästä kommentoijaa lainatakseni: “…se maku ei unohdu, 100% puhdasta esanssia. Maku piti tarkistaa pussin kyljestä, muita vinkkejä ei saanut. Se ‘appelsiini’ oli aivan erityisen pahaa.”

Vaarinkalja

Vaarinkalja oli talouskaljaa eli kotikaljan tyyppistä mietoa olutta. Sitä alettiin valmistaa kahden litran pulloissa Tampereella valtakunnallisen kieltolain astuessa voimaan 1919.

Eroavatko poikien ja tyttöjen unelma-ammatit toisistaan enää nykypäivänä?

Viime vuosikymmeninä on tehty paljon työtä tasa-arvoisemman yhteiskunnan eteen, mutta miten tulokset näkyvät? Käytän tässä artikkelissa vertailua poikien ja tyttöjen unelma-ammateista esimerkkinä tasa-arvotyön saavutuksista.

Iltalehti teki mielenkiintoisen selvityksen siitä, mitä palkkaa lapsuuden unelma-ammateista voi todella saada (http://www.iltalehti.fi/tyoelama/2016042921377604_tb.shtml )

Astronautti on monen unelma-ammatti lapsena

Pojat ovat poikia?

Perinteisesti pojat ovat unelmoineet pääsevänsä “isoina” niinsanotusti miehisiin, eli fyysisesti vaativiin ammatteihin ja tehtäviin, kuten poliisiksi, palomieheksi, rallikuskiksi, lentäjäksi, sotilaaksi jne. Vaihtoehtoina ovat varmaankin olleet johtamistehtävät tai loogista ajattelua vaativat tehtävät, kuten vaikkapa presidentin tehtävät, tieteilijän työ tai insinöörin ammatti.

Mistä pienet tytöt on tehty?

Tyttöjä on perinteisesti pidetty hennompina ellei jopa heikkompina kuin poikia. Lisäksi on ajateltu, että tytöillä ja naisilla on vahvempi hoivavietti. Niinpä tyttöjen toiveammatitkin ovat mukailleet tätä käsitystä: sillä välin kun pojat leikkivät tinasotilailla ja rakentavat taloja rakennuspalikoista, tytöt leikkivät mieluummin nukeilla ja sisustavat nukkekotia. Kotiäiti on ollut tytöille paljon luontevampi uravalinta kuin koti-isä pojille. Jos tytöt naisiksi varttuessaan pääsevät sittenkin työelämään, he sijoittuvat edelleen suhteettoman usein niinsanottuihin naisten ammatteihin, esimerkiksi hoiva-alalle. Sillä välin, kun miehet ovat lääkäreitä, naiset ovat sairaanhoitajia.

Onko ihmisten käsityksissä poikien eli miesten ja tyttöjen eli naisten ammateista tapahtunut muutosta viimeisten vuosikymmenten aikana? Itsestäni tuntuu siltä, että miesten ja naisten ammatit ovat edelleen elossa ja hyvissä voimissa. Tämä näkyy niin lasten leikeissä kuin tilastoissa: naiset ovat edelleen yliedustettuina esimerkiksi hoitoalalla sekä kaupan alalla, miehiä taas on suhteessa paljon enemmän matemaattis-luonnontietellisillä aloilla, kuten insinööreinä. Lisäksi miehet ovat naisia useammin johtotehtävissä myös naisvaltaisilla aloilla.

Toisaalta mediassa kirjoitetaan nuorten työelämään liittämistä toiveista ja huolista, eikä tyttöjen ja poikien ammateista. Ohimennen voidaan vain mainita, että pojat haaveilevat useammin tietotekniikasta, tytöt taas suosivat sosiaalisia ammatteja.

Palomies on suosittu ammatti

Ehkä olisikin aiheellisempaa puhua yleisemmällä tasolla nuorten unelma-ammateista sekä nuorten peloista ja toiveista. Nuorten käsitykset työelämästä ovat luonnollisesti muuttuneet työelämän itse muuttuessa viime vuosikymmeninä. Enää ei ole odotettavissa pitkää, koko työelämän pituista työuraa yhdellä työpaikalla tai edes yhdessä ammatissa. Nuoret joutuvat siis olemaan huolissaan, saavatko haluamiaan töitä tai saavatkö töitä ollenkaan.

Lisäksi moni pelkää tekevänsä vääriä valintoja, opiskelevansa liian vähän tai liian huonosti. Työkokemuksen kartuttaminen tarpeeksi nuorena on myös huolen aiheena. Nuoret myös kokevat, etteivät nykyiset kouluaineet anna heille valmiuksia työelämässä pärjäämiseen. Työelämätaitoja kaivataan lisää. Lisäksi on halua ymmärtää, mikä yhteys oppiaineiden ja työelämän välillä on.

Opinto-ohjauksen ja työelämään tutustumisen kautta olisi myös mahdollisuuksia päästä oppimaan työelämästä nuorten mielestä. Alan valinta tuntuu monien mielestä etäiseltä ja haastavalta. Useammista yritysvierailuista olisi nuorten mukaan myös hyötyä.

Nuorten visiot työelämästä

Nuorten mielestä työelämä ei saisi hallita koko elämää. Perheelle, harrastuksille ja matkustamiselle olisi myös jäätävä tarpeeksi aikaa. Palkka on tärkeä asia, mutta ei pääprioriteetti. Palkkaa tärkeämpää on, että työ on mielekästä ja mielenkiintoista. Myös perhe, vapaa-aika ja ystävät ovat nuorille palkkaa tärkeämpiä. Yrittäjyys on joka toiselle nuorista tuttua. Yrittäjyydessä nähdään varjopuolina riskit.

Toisaalta positiivisena yrittäjyydessä pidetään mahdollisuutta toteuttaa itseään ja haaveitaan sekä rikastumisen mahdollisuutta, mutta yrityksen perustamisen yksityiskohdat ovat pimennossa.

Yksi asia, joka on selkeytynyt nuorille viime aikoina selvästi, on kuinka nykypäivänä kenestä tahansa voi tulla oikeasti mitä tahansa. Jos nuori unelmoi osaavansa joskus hallita robotteja muutenkin kuin leikeissä, hänen tarvitsee vain opetella esimerkiksi kansainvälistä “robotic process automation”-menetelmää ja voilá, hän voi päästä unelmatyöhönsä! Tai vaikka tuo kestosuosikki, astronautti, siihenkin voi päästä suomalaisenakin esimerkiksi eri koulutusohjelmien kautta!

Monet valitsevat hauskuuden rahan sijasta

Myös kansainvälisyys on – mielenkiintoista kyllä – merkityksellinen osa työtä vain pienelle osalle nuorista. Luulisi, että nykyaikana työmarkkinoiden kansainvälistyminen on suurikin trendi. Niin ei näytä sittenkään olevan, ainakaan nuorten mielikuvissa. Kansainvälisyys merkitsee nuorille monikulttuurisen työyhteisön ja maiden välisen yhteistyön lisäksi myös esimerkiksi matkustamista.

Tilastokeskuksen tilastotietoa kansainvälisistä työmarkkinoista:
http://tilastokeskus.fi/tup/kvportaali/kvtym.html

Kootusti voisi sanoa, että muutosta on tapahtunut jonkin verran ammateissa näkyvän sukupuolijakauman suhteen, vaikka toisaalta myöskin paljon on pysynyt ennallaan. Työelämä on muuttunut muiltakin osin paljon viime vuosikymmenten aikana. Kaikkein nuorimpien tyttöjen ja poikien unelma-ammatteihin tämä muutos ei ehkä ole vaikuttanut niin paljoa, mutta jo teini-ikäiset nuoret tiedostavat, ettei perinteiset työelämämallit enää päde.