Näitä kotimaisia käsin tehtyjä tuotteita voin suositella kenelle tahansa

Suomi on pullollaan hurmaavia pieniä käsityöyrityksiä, mutta valitettavasti pienyrityksen on vaikea saada tuotteitaan suuren yleisön tietoon. Ydinosaaminen voi olla upeiden tuotteiden valmistuksessa, mutta myynti ja markkinointi voi olla ”suuri tuntematon”. Koska Suomessa ei yrittämistä todellakaan ole tehty liian helpoksi (varsinkaan jos haluaa joskus lisääntyäkin), jaan mielelläni vinkkejä kivoista tuotteista.

Tässä muutamia poimintoja Suomen hienoimmista käsin valmistetuista tuotteista

Susannan työhuoneen valmistama Lempiriepu™ on suloinen bambuneuloksesta valmistettu tiskirätti. Ekologinen ja ehdottoman esteettinen tiskirätti soveltuu muuhunkin pyyhintään ja piristää arkea kauneudellaan. Käsinpainettuja kuvioita löytyy useissa väreissä.
Räsymatot. Näitä suomalaisen sisustuksen klassikoita saa niin räikeinä kuin neutraaleinakin. Kaikista ihaninta on jos voi teetättää itselleen tärkeistä tekstiileistä maton. Asiakkaan omista kuteista mattoja valmistaa esimerkiksi Loruloimi Ky.

Elvari valmistaa prikulleen karkkien näköisiä koruja fimomassasta. Pidä varasi etteivät päädy erehdyksessä suuhun!

Maitotytön JaJa-housut ovat ehkä parhaat olohousut ikinä. Alun perin odottaville äideille suunnitellut pöksyt käyvät täysin raskaanaolemattomillekin joogaan ja ihan vain yleiseen löhöilyyn.
Kaipaatko lastenvaatteita jotka ovat muutakin kuin jyrkän sukupuolitettuja hempulapinkkejä tai masentavan tummantylsiä? Kimperi valmistaa värikkäitä ja mukavia lastenvaatteita Jyväskylässä.

Jokaisella laatutietoisella kissalla pitäisi olla Vänttisen valjaat. Jos elämässäsi on kissanmentävä tyhjiö, samasta Arja´s art -yrityksestä saa myös valjastuotannon hukkapaloista tehtyjä värikkäitä poronnahkakorviksia.

Suomalainen käsityö
Jokaisen keittiön kuningattaren ihanin essu löytyy handmade by Heini -firman verkkokaupasta. Essut valmistetaan painoseulaa myöten Suomessa!

Jos kaipaat ehdottoman kestäviä huonekaluja, käänny Puustikin puoleen. Viikinki-sarja on niin äijää, että se saa Jouni Hynysen näyttämään pikkutytöltä.

Vaikka harvempi enää lypsää, lypsyjakkaraa tarvitsee aina. Joka kodin tarpeellinen Lyyti-väriläiskä on Hienopuuseppä Jari Karppisen käsialaa.

Yllättävä ruoka listalle

Tiesitkö, että suomalainen pizza on voittanut maailman parhaan pizzan arvosanan? KotiPizzan “Berlusconi” voitti tämän kunniakkaan arvosanan muutama vuosi takaperin, siinä siis yksi ehdoton käsillä tehty asia, jota ulkomaisille tutuille voi ja kannattaa tutustuttaa! Vaikka moni ei varmaan ajattelisi Suomen olevan se ensimmäinen pizzamaa, me kyllä tiedämme mistä pidämme!

Äänestä lompakollasi

Kun näet jossain ihanan käsityötuotteen myytävänä, osta se. Käsityöläisen leipä ei ole mitenkään leveä, ja jokainen ostos häneltä mahdollistaa yhden henkilön unelmatyötä. Päivittäinen joku pienyrittäjä laittaa lapun luukulle, koska haaveet eivät elättäneet.

Aivan liian usein kuulee myös markkinoilla jonkun toteavan ”Hirveän kallis! eihän tuon materiaalit maksa juuri mitään!” Älä ole aasiakas joka möläyttää tuommoista. Ensinnäkin, et ole ostamassa materiaaleja, vaan työmäärää. Maksat myös ns. tuottamattoman työn, kirjanpidon, markkinoinnin, tilavuokraa yms. Maksat kaikesta siitä taidosta ja luovuudesta, jonka käsityöläinen on vuosien varrella kartuttanut. Toisekseen, vähättelet käsityöläisen työn arvoa. Miltä sinusta tuntuisi jos joku sanoisi työsi äärellä että et todellakaan ole tuntipalkkasi arvoinen?! Varmaan aika pahalta.

Suomalainen työ

Olempa kuullut markkinoilla jonkun toteavan myös ”ompa kiva idea, miten olet tämän tehnyt? Minä teen kotona samanlaisen”. No periaatteessa ihan kiva, mutta tympii jos rupeat tehtailemaan niitä koko suvulle. Käsityöläinen on voinut nähdä tuntikausia vaivaa keksiäkseen tuotteeseensa jonkun jipon, mitä luulet haluaako hän jakaa niksinsä ensimmäiselle vastaantulijalle?

Kehujen kuuleminen on toki mukavaa, mutta jos pidät näkemästäsi, osoita se mieluummin kaivamalla lompakko esiin. Kissa kiitoksella elää, käsityöläinen ei. Suosi käsityöläisiä ainakin lahjaostoksilla.

Arvosta erityisesti niitä, jotka oikeasti yrittävät tienata elantonsa kaikkien byrokratioiden ja verottajan sääntöjen mukaan. Tuolla kulkee vaikka minkälaista sukankutojaa, jotka kuvittelevat ettei käsitöiden myymisestä tarvitse maksaa veroja (väärin!).

Nämä puuhastelijat syövät ammattilaisten leipää. Kun harrastelijoilta saa halpoja villasukkia, kuka on valmis maksamaan perussukista ammattilaisen hinnan kun siihen sisältyy reilu tuntipalkka? Onneksi ammattitaitoiset käsityöläiset panostavat tuotteidensa laatuun. Jos kukkarosi ei juuri nyt repiä ostoksiin asti, pidä valmistajat mielessä ja palaa seuraavan palkkapäivän aikaan asiaan. Odotellessa voit levittää käsityöläisten ilosanomaa rahakkaammille ystävillesi 😉

Näillä aloilla Suomen käsityöläiset ovat maailman huippuja

Suomesta löytyy monen alan käsityöläisosaajia. Suomesta tulee muun muassa useita tunnettuja kelloseppiä, puuseppiä ja soitinrakentajia. Kaikista soittimista eniten Suomessa on rakennettu urkuja, viuluja, harmonikkoja ja puupuhaltimia.

Suomessa vaikutti myös useita kirkonrakentajia erityisesti 1600-luvulla.  Kaarinan Ravattulasta löytyi 1100-luvulta peräisin olevat kirkkorakennuksen jäännökset vuonna 2013. Suomen vanhimmat säilyneet rakennukset ovat Ahvenanmaan kirkkoja 1200-luvun lopulta. Muun muassa myös Turun tuomiokirkko on peräisin tuolta ajalta. Suurimmassa osassa Suomea kivikirkkoja alettiin rakentaa pääasiassa 1400-luvun alussa.

Paulig on suomalainen kahvi

Maamme käsityöperinteeseen kuuluu myös vahvasti kultaseppäperinne, maalarimestarit ja taidekäsityöläiset sekä veneenrakentajat. Nämä ovat niitä tyyppejä joita kahvibrändi Paulig on käyttänyt paljon mainoksissaan. Kahvin juonnista saa annettua trendikkään kuvan, kun mainoksessa jokin luovan alan ihminen, artisti tai käsityöläinen kertoo, kuinka inspiraatio syntyy kahvista, ja kuinka tuo kansamme runsaasti nauttima piriste auttaa jaksamaan. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon Pauligin tuotteiden myynti on noussut kyseisten mainosten esittämisen jälkeen. Liekö mainokset pyörivät vieläkin televisiossa.

Yksi tunnetuista suomalaisista maalarimestareista on turkulainen Samuel Koskinen, jonka tekemiä koristemaalauksia löytyy ympäri Suomea muun muassa Turusta Turun VPK:n talolta ja Säästöpankin talosta, Helsingistä Kansallisarkistosta ja Säätytalosta sekä Tampereen raatihuoneelta. Hän on työskennellyt myös muun muassa Tukholmassa, Pariisissa, Wienissä ja Berliinissä.

Puhumattakaan suomalaisesta vaatesuunnittelusta: perinteisten juhlamekkojen sijaan viime vuosina maailmaa on valloittanut puoliksi kreikkalaisen Irene Kostaksen perustama ONAR, jonka karvaa ja kirkkaita värejä yhdistäviä luomuksia kantavat jopa amerikkalaisjulkkikset kuten Miley Cyrus. Onar tarkoittaa antiikin kreikaksi unelmaa. Oiva nimi vaatemerkille, jonka perustaminen on varmastikin täyttänyt suunnittelijan unelman.

Vaatebisneksessä vanhana uranuurtajana muistetaan varmasti Paola Suhonen, joka perusti vaatemerkki IVANA Helsingin vuonna 1998 siskonsa Pirjo Suhosen kanssa. Nykyisin Suhonen tunnetaan vaatesuunnittelijana, taiteilijana, muotoilijana, yrittäjänä ja elokuvantekijänä. Suhonen on tehnyt yhteistyötä muun muassa Coca Colan, Nanson, Aarikan, Alkon, Luhdan, Itellan, Pirkan, Seppälän, Vitaliksen, Valion ja Googlen kanssa. Keväällä 2002 Suhosen suunnittelemaa ylioppilaspipoa myytiin 600 kappaletta.

Ei sovi unohtaa myöskään kenkäsuunnittelija Minna Parikkaa, jonka upeita luomuksia myydään ympäri maailman. Minna Parikka Universum avasi ovensa marraskuussa 2012 Helsingin sydämessä Aleksanterinkadulla. Omalaatuisen designin lisäksi Minna Parikka -kenkien korkea laatu on merkille
tunnusomaista.

Minna Parikan kengät ovat maailmalla suosittuja

Käsin viimeistellyt kengät valmistetaan Espanjassa laadukkaimmista materiaaleista. Kengissä käytetään hienoimpia italialaisia ja espanjalaisia nahkoja. Kaikki kenkien komponentit pohjasta nauhoihin tulevat tasokkailta eurooppalaisilta valmistajilta.

Suomalainen käsityö on ollut aina tunnettu korkeasta laadustaan. On hienoa, että maailmalla menestyneimmät suomalaiset suunnittelijat ovat naisia. Suomalainen suunnittelu on ollut kuitenkin yleensä aika pelkistettyä ja vaatimatonta. Tässä rajoja rikkovat ainakin Irene Kostas Onarillaan sekä Minna Parikan prameat kengät. Ivana Helsingin kuositkin yhdistävät paljon värejä ja rohkeita leikkauksia.

Perinteisestihän suomalaisessa sisustuksessakin näkyy yleensä vaatimattomuus samalla tavalla kuin muissa Pohjoismaissa: sisustuksessa saatetaan käyttää vain mustaa ja valkoista, korkeintaan siihen lisätään harmaata tai harmaan eri sävyjä.

Käsityötä Suomessa

Toisaalta suomalaista käsityötä löytyy myös erityisesti Helsingin kantakaupungin hienommilta asuinalueilta kuten esimerkiksi Eirasta. Puhuttaessa suomalaisesta arkkitehtuurista ensimmäisenä mieleen tulee Alvar Aalto, joka on yksi tunnetuimmista suomalaisista. Hän loi merkittävän kansainvälisen uran arkkitehtina ja muotoilijana ja häntä pidetään usein yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä arkkitehdeistä.

Finlandia-talo suunniteltiin sekä konsertti- että kongressitaloksi. Nimi kuvastaa rakennukseen ladattua merkitystä. Aalto näki rakennuksen, samoin kuin koko Töölönlahden keskustasuunnitelman, itsenäisen Suomen symbolina – erotuksena Senaatintorista, joka viittasi kokonaan toiseen aikakauteen Suomesta Venäjän autonomisena osana.

Finlandia-talo on oiva esimerkki yksinkertaisesti ja vaatimattoman näköisestäkin arkkitehtuurista. Oman säväyksen sille kuitenkin tuovat talon seinille pimeällä heijastettavat valot.

Millaista käsityöläisen arki on vuonna 2016?

Käsityöläisten arki on vuonna 2016 aika rauhaisaa. Työnteossa on korostunut entisestään korkea laatu, sillä ostajat panostavat siihen entistä enemmän kaikessa nykypäivänä. Tilaukset joita tulee, voivat olla suurempia kuin ennen vanhaan ja niitä työstetään pitkään ja hartaasti.

Jotta käsityöläinen varmistaa toimeentulonsa, on hyvä, jos esimerkiksi soitinrakentaja osaa rakentaa ja kunnostaa niin pianoja, viuluja, harmonikkoja kuin puhallinsoittimia. Enää ei pärjää, jos tekee pelkästään vain urkuja. Sitä paitsi urkujen kulta-aika on jo kaukana takana.
Kirkonrakentaja on vanha ammatti

Myös entisaikojen yleinen käsityöläisammatti, kirkonrakentaja, ei työllisty juurikaan enää. Hän saattaa saada joitain kunnostustyötilauksia, mutta uusia kirkkoja ei enää rakenneta. Pikemminkin niitä poltetaan tihutöinä, jolloin tietysti kirkonrakentajaa saattaa lykästää.

Perinteisille veneenrakentajille ei riitä hommaa yhtä paljon kuin ennen, sillä suurimmalla osalla kesämökeistä on jo omat soutuveneensä. Niitä on myös helppo ostaa vaikkapa Torilta, jossa ihmiset myyvät vanhoja huonekaluja ja tarvikkeita joka lähtöön.

Kuitenkin veneenrakentajille on olemassa ihan oma koulutuksensa: ammattiin voi opiskella kaksi vuotta kestävässä koulutuksessa ammattiopistossa sekä ainakin kristillisessä opistossa. Eiköhän koulutuskin olisi lakkautettu, jollei siihen osallistuisi kukaan. Toivottavasti veneenrakentajat ottavat kuitenkin etukäteen selvää työllistymismahdollisuuksistaan, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Perinteiset ammatitMaalarimestareita taas tarvitaan aina. Toisaalta ihmiset tekevät mielellään entistä enemmän itse rakennus- ja kunnostushommia niin kotona kuin kesämökillä, sillä sillä tavalla säästää sievoisen summan. Myöskään puurakenteiset talot eivät ole nykyaikana enää niin yleisiä, sillä suuri osa ihmisistä asuu kerrostaloissa taajamissa. Monen suomalaisen unelma on kuitenkin edelleen punainen tupa ja perunamaa, joten tuskin maalaritkaan aivan työttömiksi jäävät.

Rakennustyömailla toimivilla tuntuu menevän muutenkin tällä hetkellä ihan kivasti. Kun lamavuodet ollaan taas saatu selätettyä ja joka kadunkulmaan tuntuu nousevan uusia kerrostaloja ja omakotitaloalueet laajenevat npoeammin kuin kulovalkea kuivassa heinikossa. Tähän kun lisätään vielä vanhempien talojen kattoremontit, etenkin Lahden ja muun Etelä-Suomen alueella, jossa tämä on nyt erittäin ajankohtaista, tuntuu rakentajilla olevan ennemmin kissanpäivät kuin loputon stressi!

Kultasepänliikkeet menestyvät ainakin keskinkertaisesti, sillä heidän tarjoamansa tuotteet ovat aina takuuvarmoja kaste-, syntymäpäivä-, rippi-, ylioppilas ja häälahjoja. Paljon kultasepänliikkeitä työllistävät myös kihla- ja hääparit, jotka käyvät noutamassa heiltä arvokkaat kultasormukset.

Perinteiset kellosepät sen sijaan ovat häviävä luonnonvara, sillä ihmiset ostavat entisaikoja vähemmän kelloja. Onhan jokaisella taskussaan nykyään vähintään yksi älypuhelin. Toisaalta Rolex on merkki vauraudesta, ja sen muille osoittaminen kuuluu olennaisena osana monien rikkaiden egoon. Suotakoon heille se.

Perinteinen taulutaide on taas sellainen asia, että se on aina pop. Vaikka suomalaiset sisustavatkin hillitysti, muutama näyttävämpi taulu pitää seinällä on. Monesti tauluja saadaan myös omilta vanhemmilta ja mummolasta. Köyhät opiskelijat eivät ainakaan raaski sijoittaa tauluihin. Luulen, että Suomesta ei kuitenkaan löydy paljoakaan todellisia taiteen ystäviä. Suomalaiset eivät ymmärrä, miten joku on valmis maksamaan kymmeniä jollei satoja tuhansia euroja taiteesta. Me, katajainen kansa. Onneksi on olemassa taidelainaamoja, joista voi vuokrata mieleisensä taulun ja maksaa sen sitten vaikka erissä pois, jos tauluun mieltyykin.

Suomesta löytyy myös muunlaista kädentaitoa. Joulumyyjäisissä ja muissa vastaavissa tapahtumissa näkee usein vaikka minkälaista tilpehööriä kaupittelevia ihmisiä, usein naisia. On villasukkia, nuttuja, villapaitoja ja vaikka mitä. Yleisimpänä värinä tietysti punainen.
Kultasepän työ

Ihan oma lukunsa suomalaisissa kädentaitajissa ovat suunnittelijat. Täytyy mainita esimerkkinä usein linnan juhlissa puvuillaan ihastuttanut alun perin oululainen Mert Otsamo, joka bongahti kansan tietoisuuteen Muodin huipulle -ohjelmasta jo vuonna 2009. Tosin suunnittelijat eivät itse valmista mallistojaan, mutta alkuperäisen tuotteen kaava on kuitenkin lähtöisen heidän käsistään.

Materialismin aikakausi on hiipumassa. Suomalaiset arvostavat nykyään enemmän palveluja ja eritoten hyvinvointipalveluja. Käsityöläiset eivät kuitenkaan edusta materialismia, sillä heidän tuotteensa eivät ole usein massatavaraa.

Ihmiset arvostavat entistä enemmän perinteitä, joten vaikka käsityöläisen tarjoama palvelu olisi kallis, ollaan siitä usein valmiita maksamaan, sillä sillä tavalla voi tukea perinteistä suomalaista työtä ja tietää saavansa taattua laatua mittatilaustyönä.

Onko ihmisten arvostusta käsin tehtyjä tuotteita kohtaan laskenut?

Ihmisten arvostus materiaa kohtaan ylipäätään on laskenut.
Ne, jotka edelleen arvostavat materiaa, arvostavat enemmän mittatilaustyönä ostamiaan tai saamiaan harvinaisia ja siksi arvokkaita tuotteita. On aivan eri asia kantaa yllään jonkun kuulun suunnittelijan arvokasta luomusta kuin kympillä Hennes & Mauritzilta ostamaansa neuletta, joka rispaantuu heti ensimmäisessä pesussa ja jollainen on joka lissulla.

Globaali vaateteollisuus

Sellaiset ihmiset, joille myös tuotteidensa eettisyys on tärkeää, eivät edes osta kuteitaan puodeista, jotka hankkivat vaatteensa lapsityövoimaa ja muuten työntekijöiden oikeuksia polkevista tehtaista Banglandeshin tyyppisistä maista. Tai esimerkiksi vauvoillensa unipesää samojen ketjujen lastenosastolta. Pahaa tekee, kun katsoo aihetta koskevan dokumentin. Kaikkia ihmisiä ei vaan kiinnosta, vaan oma napa on tärkein.

Se, että kaapista löytyy mahdollisimman monta vaatepartta, että voisi näyttää muiden ihmisten silmissä hyväksyttävältä. Ja olisihan se kamalaa, jos muut puhuisivat, että ”sillä on aina sama paita päällä”. Tämä oli sarkasmia, jos joku ei ymmärtänyt.

Tuotteiden ei välttämättä tarvitse olla arvokkaitakaan; tärkeintä on tunnearvo. Jos rakkaaltaan saa erityisenä päivänä lähes minkä tahansa ajatuksella ostetun esineen, arvostaa sitä helposti paljon enemmän kuin vaikka monen sadan euron arvoista laukkua tai mekkoa. Toki tämä on ihmisestä kiinni.

Ylipäänsä ihmiset, jotka kuvittelevat saavansa onnea materiaalisista asioista, elävät harhaluulossa. On helppoa olla hetken onnellinen ostamastaan vaateriuvusta tai muusta vastaavasta.

Ekologisia vaatteita vauvalle

Ostoksen aiheuttama riemu hiipii kuitenkin nopeasti ja jäljelle jää sama päänsisäinen tyhjyys, jota ostoksilla yritetään täyttää. Parempi olisi yrittää tehdä itsensä muilla keinoin onnelliseksi. Toki hieno asunto, auto ja lomaosake tuovat omalta osaltaan onnea, mutta kärjistetysti voisi sanoa, että eniten ihmiset arvostavat hyvinvointia ja kokemuksia.

Hyvinvointia taas lisää se, mitä enemmän saa tuntea onnellisia tunteita, mitä enemmän on rakkautta ja rakkaita ihmisiä elämässä ja mitä terveempi on. Myös vauraus tuo onnellisuutta, sillä se mahdollistaa monia asioita elämässä, joista köyhä voi vain haaveilla. Näillä asioilla tarkoitan kyllä, myös materialistisia asioita, mutta enemmänkin nimenomaan kokemuksia.

Kannattaa miettiä esimerkiksi ennen kuin ostaa jäätävän kalliin urheiluauton, riittäisikö sittekin vain kokemus, miltä tuntuu ajaa sellaisella tai istua sen kyydissä. Sama pätee omaan asuntoon. Suomalaisilla on hirveä vimma omistaa asunto, vaikka vuokralla asuminen olisikin taloudellisesti paljon kannattavampaa.

Monille se kuitenkin arvoa, että esimerkiksi kodin kalusteet ovat laadukasta käsityötä alusta loppuun toisin kuin esimerkiksi Ikean kalusteet. Edullisuutta arvostavat taas hurauttavat ensimmäisenä Ikeaan ja haalivat sieltä kerralla kaiken mahdollisen euron lihapullista lähtien. Täytyyhän sitä ostaa, kun halvalla saa. Sitten kalusteita kyhätään kotona tuskan hiki otsalla, kun kokoamisohjeet eivät olekaan niin yksinkertaiset.
Osta vain eettisesti oikein tehtyjä vaatteita

Monesti kuitenkin kuulee, että joku mainitsee ylpeydellä, jos jokin hänen esineensä on käsintehty. Yleensä kuulijat yhtyvät ihailukuoroon. Tähän nojaten voidaan siis sanoa, että käsin tehtyjen tuotteiden arvostus ei ole ainakaan romahtanut.

Jo Maslowin tarvehierarkian mukaan meillä on yhteenkuuluvuuden tunteen lisäksi tarve olla ainutlaatuisia. Käsin tehtyjen tuotteiden omistaminen ainakin erottaa meidät muista kanssakulkijoista: on paljon siistimpää omistaa vaatekaappi, jollaisia on vain yksi maailmassa kuin Ikean suosituin kaappi, jollaisia löytyy joka toisesta taloudesta. Kaapillaan voi sitten ylpeillä naapurille, että ”teilläpä ei ole tällaista”. Näin voi ainakin vähän tasoittaa kateuden aiheuttamaa kuilua, mikä kaikki naapurilla on hienompaa. Auto nyt ainakin ja sehän on monelle suomalaiselle vaikea pala.

Mittatilauksena tehty pukuJospa kaikki keskittyisivät ennemmin vain omaan napaansa, niin kaikilla olisi mukavampaa. Toivon kuitenkin, että ihmiset haluaisivat vaalia vanhoja perinteitä ja tukea vanhoissa käsityöläisammateissa toimivia, jotta kulttuuriperintömme ei hiipuisi pois.

Tästä aiheesta lisää englannin kielisellä videolla “My Green clothing“.