Onko ihmisten arvostusta käsin tehtyjä tuotteita kohtaan laskenut?

Ihmisten arvostus materiaa kohtaan ylipäätään on laskenut.
Ne, jotka edelleen arvostavat materiaa, arvostavat enemmän mittatilaustyönä ostamiaan tai saamiaan harvinaisia ja siksi arvokkaita tuotteita. On aivan eri asia kantaa yllään jonkun kuulun suunnittelijan arvokasta luomusta kuin kympillä Hennes & Mauritzilta ostamaansa neuletta, joka rispaantuu heti ensimmäisessä pesussa ja jollainen on joka lissulla.

Globaali vaateteollisuus

Sellaiset ihmiset, joille myös tuotteidensa eettisyys on tärkeää, eivät edes osta kuteitaan puodeista, jotka hankkivat vaatteensa lapsityövoimaa ja muuten työntekijöiden oikeuksia polkevista tehtaista Banglandeshin tyyppisistä maista. Tai esimerkiksi vauvoillensa unipesää samojen ketjujen lastenosastolta. Pahaa tekee, kun katsoo aihetta koskevan dokumentin. Kaikkia ihmisiä ei vaan kiinnosta, vaan oma napa on tärkein.

Se, että kaapista löytyy mahdollisimman monta vaatepartta, että voisi näyttää muiden ihmisten silmissä hyväksyttävältä. Ja olisihan se kamalaa, jos muut puhuisivat, että ”sillä on aina sama paita päällä”. Tämä oli sarkasmia, jos joku ei ymmärtänyt.

Tuotteiden ei välttämättä tarvitse olla arvokkaitakaan; tärkeintä on tunnearvo. Jos rakkaaltaan saa erityisenä päivänä lähes minkä tahansa ajatuksella ostetun esineen, arvostaa sitä helposti paljon enemmän kuin vaikka monen sadan euron arvoista laukkua tai mekkoa. Toki tämä on ihmisestä kiinni.

Ylipäänsä ihmiset, jotka kuvittelevat saavansa onnea materiaalisista asioista, elävät harhaluulossa. On helppoa olla hetken onnellinen ostamastaan vaateriuvusta tai muusta vastaavasta.

Ekologisia vaatteita vauvalle

Ostoksen aiheuttama riemu hiipii kuitenkin nopeasti ja jäljelle jää sama päänsisäinen tyhjyys, jota ostoksilla yritetään täyttää. Parempi olisi yrittää tehdä itsensä muilla keinoin onnelliseksi. Toki hieno asunto, auto ja lomaosake tuovat omalta osaltaan onnea, mutta kärjistetysti voisi sanoa, että eniten ihmiset arvostavat hyvinvointia ja kokemuksia.

Hyvinvointia taas lisää se, mitä enemmän saa tuntea onnellisia tunteita, mitä enemmän on rakkautta ja rakkaita ihmisiä elämässä ja mitä terveempi on. Myös vauraus tuo onnellisuutta, sillä se mahdollistaa monia asioita elämässä, joista köyhä voi vain haaveilla. Näillä asioilla tarkoitan kyllä, myös materialistisia asioita, mutta enemmänkin nimenomaan kokemuksia.

Kannattaa miettiä esimerkiksi ennen kuin ostaa jäätävän kalliin urheiluauton, riittäisikö sittekin vain kokemus, miltä tuntuu ajaa sellaisella tai istua sen kyydissä. Sama pätee omaan asuntoon. Suomalaisilla on hirveä vimma omistaa asunto, vaikka vuokralla asuminen olisikin taloudellisesti paljon kannattavampaa.

Monille se kuitenkin arvoa, että esimerkiksi kodin kalusteet ovat laadukasta käsityötä alusta loppuun toisin kuin esimerkiksi Ikean kalusteet. Edullisuutta arvostavat taas hurauttavat ensimmäisenä Ikeaan ja haalivat sieltä kerralla kaiken mahdollisen euron lihapullista lähtien. Täytyyhän sitä ostaa, kun halvalla saa. Sitten kalusteita kyhätään kotona tuskan hiki otsalla, kun kokoamisohjeet eivät olekaan niin yksinkertaiset.
Osta vain eettisesti oikein tehtyjä vaatteita

Monesti kuitenkin kuulee, että joku mainitsee ylpeydellä, jos jokin hänen esineensä on käsintehty. Yleensä kuulijat yhtyvät ihailukuoroon. Tähän nojaten voidaan siis sanoa, että käsin tehtyjen tuotteiden arvostus ei ole ainakaan romahtanut.

Jo Maslowin tarvehierarkian mukaan meillä on yhteenkuuluvuuden tunteen lisäksi tarve olla ainutlaatuisia. Käsin tehtyjen tuotteiden omistaminen ainakin erottaa meidät muista kanssakulkijoista: on paljon siistimpää omistaa vaatekaappi, jollaisia on vain yksi maailmassa kuin Ikean suosituin kaappi, jollaisia löytyy joka toisesta taloudesta. Kaapillaan voi sitten ylpeillä naapurille, että ”teilläpä ei ole tällaista”. Näin voi ainakin vähän tasoittaa kateuden aiheuttamaa kuilua, mikä kaikki naapurilla on hienompaa. Auto nyt ainakin ja sehän on monelle suomalaiselle vaikea pala.

Mittatilauksena tehty pukuJospa kaikki keskittyisivät ennemmin vain omaan napaansa, niin kaikilla olisi mukavampaa. Toivon kuitenkin, että ihmiset haluaisivat vaalia vanhoja perinteitä ja tukea vanhoissa käsityöläisammateissa toimivia, jotta kulttuuriperintömme ei hiipuisi pois.

Tästä aiheesta lisää englannin kielisellä videolla “My Green clothing“.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *