Millaista käsityöläisen arki on vuonna 2016?

Käsityöläisten arki on vuonna 2016 aika rauhaisaa. Työnteossa on korostunut entisestään korkea laatu, sillä ostajat panostavat siihen entistä enemmän kaikessa nykypäivänä. Tilaukset joita tulee, voivat olla suurempia kuin ennen vanhaan ja niitä työstetään pitkään ja hartaasti.

Jotta käsityöläinen varmistaa toimeentulonsa, on hyvä, jos esimerkiksi soitinrakentaja osaa rakentaa ja kunnostaa niin pianoja, viuluja, harmonikkoja kuin puhallinsoittimia. Enää ei pärjää, jos tekee pelkästään vain urkuja. Sitä paitsi urkujen kulta-aika on jo kaukana takana.
Kirkonrakentaja on vanha ammatti

Myös entisaikojen yleinen käsityöläisammatti, kirkonrakentaja, ei työllisty juurikaan enää. Hän saattaa saada joitain kunnostustyötilauksia, mutta uusia kirkkoja ei enää rakenneta. Pikemminkin niitä poltetaan tihutöinä, jolloin tietysti kirkonrakentajaa saattaa lykästää.

Perinteisille veneenrakentajille ei riitä hommaa yhtä paljon kuin ennen, sillä suurimmalla osalla kesämökeistä on jo omat soutuveneensä. Niitä on myös helppo ostaa vaikkapa Torilta, jossa ihmiset myyvät vanhoja huonekaluja ja tarvikkeita joka lähtöön.

Kuitenkin veneenrakentajille on olemassa ihan oma koulutuksensa: ammattiin voi opiskella kaksi vuotta kestävässä koulutuksessa ammattiopistossa sekä ainakin kristillisessä opistossa. Eiköhän koulutuskin olisi lakkautettu, jollei siihen osallistuisi kukaan. Toivottavasti veneenrakentajat ottavat kuitenkin etukäteen selvää työllistymismahdollisuuksistaan, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Perinteiset ammatitMaalarimestareita taas tarvitaan aina. Toisaalta ihmiset tekevät mielellään entistä enemmän itse rakennus- ja kunnostushommia niin kotona kuin kesämökillä, sillä sillä tavalla säästää sievoisen summan. Myöskään puurakenteiset talot eivät ole nykyaikana enää niin yleisiä, sillä suuri osa ihmisistä asuu kerrostaloissa taajamissa. Monen suomalaisen unelma on kuitenkin edelleen punainen tupa ja perunamaa, joten tuskin maalaritkaan aivan työttömiksi jäävät.

Rakennustyömailla toimivilla tuntuu menevän muutenkin tällä hetkellä ihan kivasti. Kun lamavuodet ollaan taas saatu selätettyä ja joka kadunkulmaan tuntuu nousevan uusia kerrostaloja ja omakotitaloalueet laajenevat npoeammin kuin kulovalkea kuivassa heinikossa. Tähän kun lisätään vielä vanhempien talojen kattoremontit, etenkin Lahden ja muun Etelä-Suomen alueella, jossa tämä on nyt erittäin ajankohtaista, tuntuu rakentajilla olevan ennemmin kissanpäivät kuin loputon stressi!

Kultasepänliikkeet menestyvät ainakin keskinkertaisesti, sillä heidän tarjoamansa tuotteet ovat aina takuuvarmoja kaste-, syntymäpäivä-, rippi-, ylioppilas ja häälahjoja. Paljon kultasepänliikkeitä työllistävät myös kihla- ja hääparit, jotka käyvät noutamassa heiltä arvokkaat kultasormukset.

Perinteiset kellosepät sen sijaan ovat häviävä luonnonvara, sillä ihmiset ostavat entisaikoja vähemmän kelloja. Onhan jokaisella taskussaan nykyään vähintään yksi älypuhelin. Toisaalta Rolex on merkki vauraudesta, ja sen muille osoittaminen kuuluu olennaisena osana monien rikkaiden egoon. Suotakoon heille se.

Perinteinen taulutaide on taas sellainen asia, että se on aina pop. Vaikka suomalaiset sisustavatkin hillitysti, muutama näyttävämpi taulu pitää seinällä on. Monesti tauluja saadaan myös omilta vanhemmilta ja mummolasta. Köyhät opiskelijat eivät ainakaan raaski sijoittaa tauluihin. Luulen, että Suomesta ei kuitenkaan löydy paljoakaan todellisia taiteen ystäviä. Suomalaiset eivät ymmärrä, miten joku on valmis maksamaan kymmeniä jollei satoja tuhansia euroja taiteesta. Me, katajainen kansa. Onneksi on olemassa taidelainaamoja, joista voi vuokrata mieleisensä taulun ja maksaa sen sitten vaikka erissä pois, jos tauluun mieltyykin.

Suomesta löytyy myös muunlaista kädentaitoa. Joulumyyjäisissä ja muissa vastaavissa tapahtumissa näkee usein vaikka minkälaista tilpehööriä kaupittelevia ihmisiä, usein naisia. On villasukkia, nuttuja, villapaitoja ja vaikka mitä. Yleisimpänä värinä tietysti punainen.
Kultasepän työ

Ihan oma lukunsa suomalaisissa kädentaitajissa ovat suunnittelijat. Täytyy mainita esimerkkinä usein linnan juhlissa puvuillaan ihastuttanut alun perin oululainen Mert Otsamo, joka bongahti kansan tietoisuuteen Muodin huipulle -ohjelmasta jo vuonna 2009. Tosin suunnittelijat eivät itse valmista mallistojaan, mutta alkuperäisen tuotteen kaava on kuitenkin lähtöisen heidän käsistään.

Materialismin aikakausi on hiipumassa. Suomalaiset arvostavat nykyään enemmän palveluja ja eritoten hyvinvointipalveluja. Käsityöläiset eivät kuitenkaan edusta materialismia, sillä heidän tuotteensa eivät ole usein massatavaraa.

Ihmiset arvostavat entistä enemmän perinteitä, joten vaikka käsityöläisen tarjoama palvelu olisi kallis, ollaan siitä usein valmiita maksamaan, sillä sillä tavalla voi tukea perinteistä suomalaista työtä ja tietää saavansa taattua laatua mittatilaustyönä.