Näitä kotimaisia käsin tehtyjä tuotteita voin suositella kenelle tahansa

Suomi on pullollaan hurmaavia pieniä käsityöyrityksiä, mutta valitettavasti pienyrityksen on vaikea saada tuotteitaan suuren yleisön tietoon. Ydinosaaminen voi olla upeiden tuotteiden valmistuksessa, mutta myynti ja markkinointi voi olla ”suuri tuntematon”. Koska Suomessa ei yrittämistä todellakaan ole tehty liian helpoksi (varsinkaan jos haluaa joskus lisääntyäkin), jaan mielelläni vinkkejä kivoista tuotteista.

Tässä muutamia poimintoja Suomen hienoimmista käsin valmistetuista tuotteista

Susannan työhuoneen valmistama Lempiriepu™ on suloinen bambuneuloksesta valmistettu tiskirätti. Ekologinen ja ehdottoman esteettinen tiskirätti soveltuu muuhunkin pyyhintään ja piristää arkea kauneudellaan. Käsinpainettuja kuvioita löytyy useissa väreissä.
Räsymatot. Näitä suomalaisen sisustuksen klassikoita saa niin räikeinä kuin neutraaleinakin. Kaikista ihaninta on jos voi teetättää itselleen tärkeistä tekstiileistä maton. Asiakkaan omista kuteista mattoja valmistaa esimerkiksi Loruloimi Ky.

Elvari valmistaa prikulleen karkkien näköisiä koruja fimomassasta. Pidä varasi etteivät päädy erehdyksessä suuhun!

Maitotytön JaJa-housut ovat ehkä parhaat olohousut ikinä. Alun perin odottaville äideille suunnitellut pöksyt käyvät täysin raskaanaolemattomillekin joogaan ja ihan vain yleiseen löhöilyyn.
Kaipaatko lastenvaatteita jotka ovat muutakin kuin jyrkän sukupuolitettuja hempulapinkkejä tai masentavan tummantylsiä? Kimperi valmistaa värikkäitä ja mukavia lastenvaatteita Jyväskylässä.

Jokaisella laatutietoisella kissalla pitäisi olla Vänttisen valjaat. Jos elämässäsi on kissanmentävä tyhjiö, samasta Arja´s art -yrityksestä saa myös valjastuotannon hukkapaloista tehtyjä värikkäitä poronnahkakorviksia.

Suomalainen käsityö
Jokaisen keittiön kuningattaren ihanin essu löytyy handmade by Heini -firman verkkokaupasta. Essut valmistetaan painoseulaa myöten Suomessa!

Jos kaipaat ehdottoman kestäviä huonekaluja, käänny Puustikin puoleen. Viikinki-sarja on niin äijää, että se saa Jouni Hynysen näyttämään pikkutytöltä.

Vaikka harvempi enää lypsää, lypsyjakkaraa tarvitsee aina. Joka kodin tarpeellinen Lyyti-väriläiskä on Hienopuuseppä Jari Karppisen käsialaa.

Yllättävä ruoka listalle

Tiesitkö, että suomalainen pizza on voittanut maailman parhaan pizzan arvosanan? KotiPizzan “Berlusconi” voitti tämän kunniakkaan arvosanan muutama vuosi takaperin, siinä siis yksi ehdoton käsillä tehty asia, jota ulkomaisille tutuille voi ja kannattaa tutustuttaa! Vaikka moni ei varmaan ajattelisi Suomen olevan se ensimmäinen pizzamaa, me kyllä tiedämme mistä pidämme!

Äänestä lompakollasi

Kun näet jossain ihanan käsityötuotteen myytävänä, osta se. Käsityöläisen leipä ei ole mitenkään leveä, ja jokainen ostos häneltä mahdollistaa yhden henkilön unelmatyötä. Päivittäinen joku pienyrittäjä laittaa lapun luukulle, koska haaveet eivät elättäneet.

Aivan liian usein kuulee myös markkinoilla jonkun toteavan ”Hirveän kallis! eihän tuon materiaalit maksa juuri mitään!” Älä ole aasiakas joka möläyttää tuommoista. Ensinnäkin, et ole ostamassa materiaaleja, vaan työmäärää. Maksat myös ns. tuottamattoman työn, kirjanpidon, markkinoinnin, tilavuokraa yms. Maksat kaikesta siitä taidosta ja luovuudesta, jonka käsityöläinen on vuosien varrella kartuttanut. Toisekseen, vähättelet käsityöläisen työn arvoa. Miltä sinusta tuntuisi jos joku sanoisi työsi äärellä että et todellakaan ole tuntipalkkasi arvoinen?! Varmaan aika pahalta.

Suomalainen työ

Olempa kuullut markkinoilla jonkun toteavan myös ”ompa kiva idea, miten olet tämän tehnyt? Minä teen kotona samanlaisen”. No periaatteessa ihan kiva, mutta tympii jos rupeat tehtailemaan niitä koko suvulle. Käsityöläinen on voinut nähdä tuntikausia vaivaa keksiäkseen tuotteeseensa jonkun jipon, mitä luulet haluaako hän jakaa niksinsä ensimmäiselle vastaantulijalle?

Kehujen kuuleminen on toki mukavaa, mutta jos pidät näkemästäsi, osoita se mieluummin kaivamalla lompakko esiin. Kissa kiitoksella elää, käsityöläinen ei. Suosi käsityöläisiä ainakin lahjaostoksilla.

Arvosta erityisesti niitä, jotka oikeasti yrittävät tienata elantonsa kaikkien byrokratioiden ja verottajan sääntöjen mukaan. Tuolla kulkee vaikka minkälaista sukankutojaa, jotka kuvittelevat ettei käsitöiden myymisestä tarvitse maksaa veroja (väärin!).

Nämä puuhastelijat syövät ammattilaisten leipää. Kun harrastelijoilta saa halpoja villasukkia, kuka on valmis maksamaan perussukista ammattilaisen hinnan kun siihen sisältyy reilu tuntipalkka? Onneksi ammattitaitoiset käsityöläiset panostavat tuotteidensa laatuun. Jos kukkarosi ei juuri nyt repiä ostoksiin asti, pidä valmistajat mielessä ja palaa seuraavan palkkapäivän aikaan asiaan. Odotellessa voit levittää käsityöläisten ilosanomaa rahakkaammille ystävillesi 😉

Millaista käsityöläisen arki on vuonna 2016?

Käsityöläisten arki on vuonna 2016 aika rauhaisaa. Työnteossa on korostunut entisestään korkea laatu, sillä ostajat panostavat siihen entistä enemmän kaikessa nykypäivänä. Tilaukset joita tulee, voivat olla suurempia kuin ennen vanhaan ja niitä työstetään pitkään ja hartaasti.

Jotta käsityöläinen varmistaa toimeentulonsa, on hyvä, jos esimerkiksi soitinrakentaja osaa rakentaa ja kunnostaa niin pianoja, viuluja, harmonikkoja kuin puhallinsoittimia. Enää ei pärjää, jos tekee pelkästään vain urkuja. Sitä paitsi urkujen kulta-aika on jo kaukana takana.
Kirkonrakentaja on vanha ammatti

Myös entisaikojen yleinen käsityöläisammatti, kirkonrakentaja, ei työllisty juurikaan enää. Hän saattaa saada joitain kunnostustyötilauksia, mutta uusia kirkkoja ei enää rakenneta. Pikemminkin niitä poltetaan tihutöinä, jolloin tietysti kirkonrakentajaa saattaa lykästää.

Perinteisille veneenrakentajille ei riitä hommaa yhtä paljon kuin ennen, sillä suurimmalla osalla kesämökeistä on jo omat soutuveneensä. Niitä on myös helppo ostaa vaikkapa Torilta, jossa ihmiset myyvät vanhoja huonekaluja ja tarvikkeita joka lähtöön.

Kuitenkin veneenrakentajille on olemassa ihan oma koulutuksensa: ammattiin voi opiskella kaksi vuotta kestävässä koulutuksessa ammattiopistossa sekä ainakin kristillisessä opistossa. Eiköhän koulutuskin olisi lakkautettu, jollei siihen osallistuisi kukaan. Toivottavasti veneenrakentajat ottavat kuitenkin etukäteen selvää työllistymismahdollisuuksistaan, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Perinteiset ammatitMaalarimestareita taas tarvitaan aina. Toisaalta ihmiset tekevät mielellään entistä enemmän itse rakennus- ja kunnostushommia niin kotona kuin kesämökillä, sillä sillä tavalla säästää sievoisen summan. Myöskään puurakenteiset talot eivät ole nykyaikana enää niin yleisiä, sillä suuri osa ihmisistä asuu kerrostaloissa taajamissa. Monen suomalaisen unelma on kuitenkin edelleen punainen tupa ja perunamaa, joten tuskin maalaritkaan aivan työttömiksi jäävät.

Rakennustyömailla toimivilla tuntuu menevän muutenkin tällä hetkellä ihan kivasti. Kun lamavuodet ollaan taas saatu selätettyä ja joka kadunkulmaan tuntuu nousevan uusia kerrostaloja ja omakotitaloalueet laajenevat npoeammin kuin kulovalkea kuivassa heinikossa. Tähän kun lisätään vielä vanhempien talojen kattoremontit, etenkin Lahden ja muun Etelä-Suomen alueella, jossa tämä on nyt erittäin ajankohtaista, tuntuu rakentajilla olevan ennemmin kissanpäivät kuin loputon stressi!

Kultasepänliikkeet menestyvät ainakin keskinkertaisesti, sillä heidän tarjoamansa tuotteet ovat aina takuuvarmoja kaste-, syntymäpäivä-, rippi-, ylioppilas ja häälahjoja. Paljon kultasepänliikkeitä työllistävät myös kihla- ja hääparit, jotka käyvät noutamassa heiltä arvokkaat kultasormukset.

Perinteiset kellosepät sen sijaan ovat häviävä luonnonvara, sillä ihmiset ostavat entisaikoja vähemmän kelloja. Onhan jokaisella taskussaan nykyään vähintään yksi älypuhelin. Toisaalta Rolex on merkki vauraudesta, ja sen muille osoittaminen kuuluu olennaisena osana monien rikkaiden egoon. Suotakoon heille se.

Perinteinen taulutaide on taas sellainen asia, että se on aina pop. Vaikka suomalaiset sisustavatkin hillitysti, muutama näyttävämpi taulu pitää seinällä on. Monesti tauluja saadaan myös omilta vanhemmilta ja mummolasta. Köyhät opiskelijat eivät ainakaan raaski sijoittaa tauluihin. Luulen, että Suomesta ei kuitenkaan löydy paljoakaan todellisia taiteen ystäviä. Suomalaiset eivät ymmärrä, miten joku on valmis maksamaan kymmeniä jollei satoja tuhansia euroja taiteesta. Me, katajainen kansa. Onneksi on olemassa taidelainaamoja, joista voi vuokrata mieleisensä taulun ja maksaa sen sitten vaikka erissä pois, jos tauluun mieltyykin.

Suomesta löytyy myös muunlaista kädentaitoa. Joulumyyjäisissä ja muissa vastaavissa tapahtumissa näkee usein vaikka minkälaista tilpehööriä kaupittelevia ihmisiä, usein naisia. On villasukkia, nuttuja, villapaitoja ja vaikka mitä. Yleisimpänä värinä tietysti punainen.
Kultasepän työ

Ihan oma lukunsa suomalaisissa kädentaitajissa ovat suunnittelijat. Täytyy mainita esimerkkinä usein linnan juhlissa puvuillaan ihastuttanut alun perin oululainen Mert Otsamo, joka bongahti kansan tietoisuuteen Muodin huipulle -ohjelmasta jo vuonna 2009. Tosin suunnittelijat eivät itse valmista mallistojaan, mutta alkuperäisen tuotteen kaava on kuitenkin lähtöisen heidän käsistään.

Materialismin aikakausi on hiipumassa. Suomalaiset arvostavat nykyään enemmän palveluja ja eritoten hyvinvointipalveluja. Käsityöläiset eivät kuitenkaan edusta materialismia, sillä heidän tuotteensa eivät ole usein massatavaraa.

Ihmiset arvostavat entistä enemmän perinteitä, joten vaikka käsityöläisen tarjoama palvelu olisi kallis, ollaan siitä usein valmiita maksamaan, sillä sillä tavalla voi tukea perinteistä suomalaista työtä ja tietää saavansa taattua laatua mittatilaustyönä.

Näitä perinteisiä tuotteita harvemmin näkee nykypäivänä

Muistatko omasta lapsuudestasi jotakin, mitä olet jäänyt kaipaamaan kaupan hyllystä? Tai kiinnostaako ihan muuten vaan, mitä kaikkea on ajan mittaan karsiutunut pois saatavilla olevasta tuotevalikoimasta? Siinä tapauksessa tämä artikkeli varmasti siältää kannaltasi mielenkiintoista nippelitietoa! Viihdyttäviä lukuhetkiä!

Verilättyjauhe

Retroa

Verilätyt olivat ennen suosittu ruokalaji. Nykypäivänä monet kenties vierastavat verta, joka saattaa tuoda mieleen vamppyyrit Bram Stokerin Draculasta Edwardiin. Veri kuitenkin kuuluu asiaan, jos teurastetusta eläimestä halutaan käyttää kaikki mahdollinen sen sijaan, että heitetään arvokkaita resursseja hukkaan. Joka tapauksessa veriletut eivät ilmeisesti ole yhtä suosittuja kuin ennen ja niinpä yksi kaupoista kadonnut tuote on verilättujauhe, jota osa väestöstä on silti jäänyt kaipaamaan. Verilettuja voi toisaalta edelleen valmistaa itse, jos löytää verta kaupan kylmäaltaasta tai kauppahallista.

Keltaiset bulgarian jogurtit

Valion bulgarian jogurtista oli olemassa jonkin aikaa myös sitruunalla sekä hunajalla maustetut versiot. Nämä ovat sittemmin kuitenkin poistuneet valikoimasta joidenkin kuluttajien harmiksi. Eräs kommentoija jopa kirjoitti, että voisivat ilmoittaa tuotteen poistumisesta, jotta tietäisi, milloin olisi kannattavaa hamstrata. Onneksi hunajan- ja sitruunanmakuinen jogurtti on kuitenkin helppo valmistaa kotioloissa: lisää vaan hunajaa tai sitruunaa (tai miksei molempia?) tavalliseen bulgarian jogurttiin ja voilà – maustettu jogurtti on syntynyt! Veikkaan, että tulos maistuu jopa paremmalle, kuin kaupan versio.

Valion tuotteet

Brandy Long Drink

Tämä juoma päätyi listalleni, vaikka sen valmistus onkin aloitettu uudestaan vuonna 2009. Syynä tähän on toisaalta se, että se oli kauan poissa markkinoilta, sekä se, ettei nykyistä (Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan valmistamaa) Brandy Long Drinkiä valmisteta alkuperäisen reseptin mukaan. Alkuperäinen resepti on nimittäin edelleen Hartwallin hallussa.

Brandy Long Drink oli toinen Helsingin olympialaisia varten vuonna 1952 valmistettu kotimainen long drink -juoma – toinen lonkero oli Gin Long Drink. Brandy Long Drink valmistetaan jaloviinasta ja pommacista. Lonkeroiden suuren suosion myötä niiden myyntiä laajennettiin ympärivuotiseksi ja koko Suomen kattavaksi, vaikka niiden oli alunperin tarkoitus olla saatavilla vain Helsingin olympialaisten aikana.

Tanskan kuninkaan rintapastillit

Moni muistelee lapsuutensa karkkimuistojen joukossa Hellas Oy:n valmistamia Tanskan kuninkaan rintapastilleja, jotka olivat “jännittäviä”. Niitä myytiin askeissa, joissa oli kruunun sekä tanskan lipun kuva. Valitettavasti askeja näkyy nykyään lähinnä museoissa.

Afri-Cola ja First Choice Cola

Coca-cola

First Choice Colalla olivat ainakin mainonta ja markkinointi hallussa: voi vain kuvitella, mitkä myyntiluvut heillä täytyi olla sloganilla “Jano kuin talkkarilla”. Afri-Cola on Wikipedian mukaan saksalaisvalmisteinen kolajuoma, joka on vielä olemassa, mutta jota myytiin Suomessa vain 1960–70 sekä 1990-luvuilla. Kummankin juoman katoamiseen suomalaisilta markkinoilta lienee vaikuttanut kova kilpailu erään globaalin yhtiön kanssa.

“Älä ole apea, ota Ranskan Rapea”

Joskus 70–80-luvuilla Taffel valmisti Ranskan Rapea -sipsejä tai maissiperunapuikkoja, jotka ovat jääneet joidenkin mieliin, kenties mieleenpainuvan mainoslaulun ansiosta, jonka kuulemma lauloi Erkki Liikanen. Sen kuultuaan ei varmaankaan voi enää olla apea.

Vauvanpesä

Aiemmin varsinkin kehdot ja kapalot olivat varsin suosittuja lapsiperheiden keskuudessa. Yksi varsin perinteinen väline, pehmeä vauvan unipesä, on kuitenkin unohtunut mielestäni heman viime vuosina. Josko tämän nousun näkisi taas tulevaisuudessa.

Irto- ja pussimaito

vanhoja tuotteita

Nuoret, huomio! Maitoa ei ole aina myyty tetrapak-pakkauksissa, vaan aikoinaan myös pusseissa tai irtotavarana. Suomessa pussimaitoa ei ole enää saatavilla, vaikka joissain muissa maissa sitä vielä on kaupoissa.

Rymd-mehu

Tämä tuote kuulostaa erittäin “luonnolliselta” – nuorempi sukupolvi, joka ei ole Rymd-mehun kanssa ollut tekemisissä, voi vain arvailla minkälainen kokemus se olikaan. Erästä kommentoijaa lainatakseni: “…se maku ei unohdu, 100% puhdasta esanssia. Maku piti tarkistaa pussin kyljestä, muita vinkkejä ei saanut. Se ‘appelsiini’ oli aivan erityisen pahaa.”

Vaarinkalja

Vaarinkalja oli talouskaljaa eli kotikaljan tyyppistä mietoa olutta. Sitä alettiin valmistaa kahden litran pulloissa Tampereella valtakunnallisen kieltolain astuessa voimaan 1919.

Eroavatko poikien ja tyttöjen unelma-ammatit toisistaan enää nykypäivänä?

Viime vuosikymmeninä on tehty paljon työtä tasa-arvoisemman yhteiskunnan eteen, mutta miten tulokset näkyvät? Käytän tässä artikkelissa vertailua poikien ja tyttöjen unelma-ammateista esimerkkinä tasa-arvotyön saavutuksista.

Iltalehti teki mielenkiintoisen selvityksen siitä, mitä palkkaa lapsuuden unelma-ammateista voi todella saada (http://www.iltalehti.fi/tyoelama/2016042921377604_tb.shtml )

Astronautti on monen unelma-ammatti lapsena

Pojat ovat poikia?

Perinteisesti pojat ovat unelmoineet pääsevänsä “isoina” niinsanotusti miehisiin, eli fyysisesti vaativiin ammatteihin ja tehtäviin, kuten poliisiksi, palomieheksi, rallikuskiksi, lentäjäksi, sotilaaksi jne. Vaihtoehtoina ovat varmaankin olleet johtamistehtävät tai loogista ajattelua vaativat tehtävät, kuten vaikkapa presidentin tehtävät, tieteilijän työ tai insinöörin ammatti.

Mistä pienet tytöt on tehty?

Tyttöjä on perinteisesti pidetty hennompina ellei jopa heikkompina kuin poikia. Lisäksi on ajateltu, että tytöillä ja naisilla on vahvempi hoivavietti. Niinpä tyttöjen toiveammatitkin ovat mukailleet tätä käsitystä: sillä välin kun pojat leikkivät tinasotilailla ja rakentavat taloja rakennuspalikoista, tytöt leikkivät mieluummin nukeilla ja sisustavat nukkekotia. Kotiäiti on ollut tytöille paljon luontevampi uravalinta kuin koti-isä pojille. Jos tytöt naisiksi varttuessaan pääsevät sittenkin työelämään, he sijoittuvat edelleen suhteettoman usein niinsanottuihin naisten ammatteihin, esimerkiksi hoiva-alalle. Sillä välin, kun miehet ovat lääkäreitä, naiset ovat sairaanhoitajia.

Onko ihmisten käsityksissä poikien eli miesten ja tyttöjen eli naisten ammateista tapahtunut muutosta viimeisten vuosikymmenten aikana? Itsestäni tuntuu siltä, että miesten ja naisten ammatit ovat edelleen elossa ja hyvissä voimissa. Tämä näkyy niin lasten leikeissä kuin tilastoissa: naiset ovat edelleen yliedustettuina esimerkiksi hoitoalalla sekä kaupan alalla, miehiä taas on suhteessa paljon enemmän matemaattis-luonnontietellisillä aloilla, kuten insinööreinä. Lisäksi miehet ovat naisia useammin johtotehtävissä myös naisvaltaisilla aloilla.

Toisaalta mediassa kirjoitetaan nuorten työelämään liittämistä toiveista ja huolista, eikä tyttöjen ja poikien ammateista. Ohimennen voidaan vain mainita, että pojat haaveilevat useammin tietotekniikasta, tytöt taas suosivat sosiaalisia ammatteja.

Palomies on suosittu ammatti

Ehkä olisikin aiheellisempaa puhua yleisemmällä tasolla nuorten unelma-ammateista sekä nuorten peloista ja toiveista. Nuorten käsitykset työelämästä ovat luonnollisesti muuttuneet työelämän itse muuttuessa viime vuosikymmeninä. Enää ei ole odotettavissa pitkää, koko työelämän pituista työuraa yhdellä työpaikalla tai edes yhdessä ammatissa. Nuoret joutuvat siis olemaan huolissaan, saavatko haluamiaan töitä tai saavatkö töitä ollenkaan.

Lisäksi moni pelkää tekevänsä vääriä valintoja, opiskelevansa liian vähän tai liian huonosti. Työkokemuksen kartuttaminen tarpeeksi nuorena on myös huolen aiheena. Nuoret myös kokevat, etteivät nykyiset kouluaineet anna heille valmiuksia työelämässä pärjäämiseen. Työelämätaitoja kaivataan lisää. Lisäksi on halua ymmärtää, mikä yhteys oppiaineiden ja työelämän välillä on.

Opinto-ohjauksen ja työelämään tutustumisen kautta olisi myös mahdollisuuksia päästä oppimaan työelämästä nuorten mielestä. Alan valinta tuntuu monien mielestä etäiseltä ja haastavalta. Useammista yritysvierailuista olisi nuorten mukaan myös hyötyä.

Nuorten visiot työelämästä

Nuorten mielestä työelämä ei saisi hallita koko elämää. Perheelle, harrastuksille ja matkustamiselle olisi myös jäätävä tarpeeksi aikaa. Palkka on tärkeä asia, mutta ei pääprioriteetti. Palkkaa tärkeämpää on, että työ on mielekästä ja mielenkiintoista. Myös perhe, vapaa-aika ja ystävät ovat nuorille palkkaa tärkeämpiä. Yrittäjyys on joka toiselle nuorista tuttua. Yrittäjyydessä nähdään varjopuolina riskit.

Toisaalta positiivisena yrittäjyydessä pidetään mahdollisuutta toteuttaa itseään ja haaveitaan sekä rikastumisen mahdollisuutta, mutta yrityksen perustamisen yksityiskohdat ovat pimennossa.

Yksi asia, joka on selkeytynyt nuorille viime aikoina selvästi, on kuinka nykypäivänä kenestä tahansa voi tulla oikeasti mitä tahansa. Jos nuori unelmoi osaavansa joskus hallita robotteja muutenkin kuin leikeissä, hänen tarvitsee vain opetella esimerkiksi kansainvälistä “robotic process automation”-menetelmää ja voilá, hän voi päästä unelmatyöhönsä! Tai vaikka tuo kestosuosikki, astronautti, siihenkin voi päästä suomalaisenakin esimerkiksi eri koulutusohjelmien kautta!

Monet valitsevat hauskuuden rahan sijasta

Myös kansainvälisyys on – mielenkiintoista kyllä – merkityksellinen osa työtä vain pienelle osalle nuorista. Luulisi, että nykyaikana työmarkkinoiden kansainvälistyminen on suurikin trendi. Niin ei näytä sittenkään olevan, ainakaan nuorten mielikuvissa. Kansainvälisyys merkitsee nuorille monikulttuurisen työyhteisön ja maiden välisen yhteistyön lisäksi myös esimerkiksi matkustamista.

Tilastokeskuksen tilastotietoa kansainvälisistä työmarkkinoista:
http://tilastokeskus.fi/tup/kvportaali/kvtym.html

Kootusti voisi sanoa, että muutosta on tapahtunut jonkin verran ammateissa näkyvän sukupuolijakauman suhteen, vaikka toisaalta myöskin paljon on pysynyt ennallaan. Työelämä on muuttunut muiltakin osin paljon viime vuosikymmenten aikana. Kaikkein nuorimpien tyttöjen ja poikien unelma-ammatteihin tämä muutos ei ehkä ole vaikuttanut niin paljoa, mutta jo teini-ikäiset nuoret tiedostavat, ettei perinteiset työelämämallit enää päde.